Herneet ovat yksi niistä vihanneksista, joita minulla on aina pakastimessa. Pussillinen pakasteherneitä pelastaa niin nopean arkiruoan, vihreän keiton kuin kulhollisen rapeaa naposteltavaa airfryeristä. Ja kun tuoreiden kotimaisten herneiden sesonki alkaa kesällä, syön ne mieluiten raakoina suoraan palosta.
Herne, Pisum sativum, on hernekasvien heimoon kuuluva palkokasvi, mutta keittiössä käytämme sitä vihanneksena. Nimi herneet kattaa sekä pienet vihreät herneet, jotka kuoritaan palosta, että lumiherneet ja sokeriherneet, joissa koko palko syödään. Kikherneet (Cicer arietinum) ovat sen sijaan aivan eri laji, vaikka nimi muistuttaa herneitä.
Arvioitu lukuaika: 6 minuuttia
Historia ja alkuperä
Yksi maailman vanhimmista viljelykasveista
Herne on yksi vanhimmista ihmisen viljelemistä kasveista. Se on ollut viljelykasvi 8 000–9 000 vuotta, ja sen alkuperä on Välimereltä Iraniin ulottuvalla alueella.
Tanskassa herneet mainitaan yrttikirjoissa jo 1400-luvulta, ja kuivatut herneet ovat pitkään olleet vankkaa arkiruokaa talvikaudella – perinne, joka elää edelleen tanskalaisessa keltaisten herneiden keitossa (gule ærter).

Kuivatuotteesta makeisiin tarhaherneisiin
Tärkeä virstanpylväs koettiin 1700-luvulla, kun englantilainen Thomas Knight jalosti makean ydinherneen. Ydinherneen siemenet ovat ryppyisiä ja sisältävät enemmän sokeria kuin silpoherneiden sileät siemenet, ja se on pohjana monille nykyisin tuntemillemme makeille tarhaherneille.
Sitten tulivat säilykkeet. Säilykeherneet ilmestyivät 1800-luvun jälkipuoliskolla, ja 1950-luvulla markkinoille tulivat pakastetut herneet. Siitä lähtien herneet ovat olleet vihannes, jota saa ympäri vuoden.
Herneet ja perinnöllisyystiede
Herneillä on paikkansa myös tieteen historiassa. Munkki Gregor Mendel käytti herneitä perinnöllisyyskokeissaan – muun muassa risteyttämällä kasveja, joilla oli sileitä ja ryppyisiä siemeniä – ja loi näin perustan nykyaikaiselle genetiikalle.
Maku ja aromi
Makeus, joka katoaa nopeasti
Tuoreet vihreät herneet maistuvat makeilta, raikkailta ja hieman ruohomaisilta. Makeus tulee herneiden sokerista, mutta sokeri alkaa muuttua tärkkelykseksi heti sadonkorjuun jälkeen. Siksi vastapoimitut herneet maistuvat paljon makeammilta kuin herneet, jotka ovat ehtineet odottaa jonkin aikaa.
Tämä selittää myös sen, miksi pakastetut herneet voivat maistua paremmilta kuin tuoreet herneet, jotka ovat olleet pitkään matkalla kauppaan: ne blanssataan (kuumennetaan lyhyesti kiehuvassa vedessä) ja pakastetaan pian sadonkorjuun jälkeen.
Tyyppien väliset erot
Silpoherneillä on sileät siemenet, joissa on enemmän tärkkelystä, ja ne muuttuvat nopeasti jauhoisiksi, jos ne pääsevät kasvamaan isoiksi. Ydinherneet ovat makeita ja mureampia. Lumiherneillä on litteät, rapeat palot ja mieto maku, kun taas sokeriherneillä on paksut, mehukkaat palot, jotka rouskuvat ja maistuvat makeilta.
Kuivatuilla herneillä – esimerkiksi keltaisilla herneillä – on maanläheisempi ja täyteläisempi maku, ja ne muuttuvat kermaisiksi, kun ne keitetään pehmeiksi.
Käyttö keittiössä
Herneet ovat uskomattoman monipuolisia: ne voi syödä raakana, keittää, muussata, soseuttaa keitoksi, sekoittaa täytteisiin ja paahtaa rapeiksi airfryerissä.
Suomalaisessa keittiössä
Suomessa herneet kuuluvat perinteiseen kotiruokaan – sekä pääruokana, lisäkkeenä että leivänpäällisenä:
- Hernekeitto: keitto kuivatuista, halkaistuista keltaisista herneistä, suolatusta sianlihasta ja makkarasta.
- Herne-porkkanakastike: herneitä ja porkkanaa valkokastikkeessa lisäkkeenä esimerkiksi lihapyörykköjen kanssa.
- Italiansalaatti: herneitä, porkkanaa ja parsaa majoneesissa – klassinen leivänpäällinen.
Kansainvälisesti
Maailmalla herneillä on vähintään yhtä monta klassikkoa:
- Petits pois à la française (Ranska): herneitä haudutettuna salaatin, pikkusipulien ja voin kanssa.
- Mushy peas (Iso-Britannia): muussattuja kuivattuja herneitä (marrowfat peas) – fish and chipsin vakiolisäke.
- Risi e bisi (Italia, Venetsia): riisiä tuoreiden herneiden kanssa.
- Samosa (Intia): rapeita taikinataskuja, joissa on mausteinen perunan ja herneiden täyte.
Airfryerissä
Lempitapani käyttää herneitä airfryerissä on rapeiksi paahdetut herneet. Annan pakastettujen vihreiden herneiden sulaa kokonaan, painelen ne huolellisesti kuiviksi puhtaalla keittiöpyyhkeellä ja sekoitan ne pienen öljymäärän, suolan ja savupaprikan kanssa. Sen jälkeen paahdan ne yhtenä kerroksena korissa, kunnes ne ovat kullanruskeita ja rapeita.
Ravista koria pari kertaa kypsennyksen aikana ja anna herneiden jäähtyä – ne muuttuvat rapeammiksi, kun ne ovat saaneet hetken seistä. Lumiherneet ja sokeriherneet sopivat hyvin nopeaksi lisäkkeeksi: kääntele ne öljyn, suolan ja hieman valkosipulin kanssa ja anna niille vain lyhyt aika, jotta ne säilyttävät rapeutensa.
Muista, että kuivatut herneet täytyy aina keittää ennen käyttöä – niitä ei voi paahtaa suoraan pussista.
Terveyshyödyt
Ravintosisältö
Vihannekseksi herneet sisältävät runsaasti proteiinia ja ravintokuitua. 100 grammassa raakoja vihreitä herneitä on 70 kcal sekä muun muassa:
- Proteiini: 5,9 g
- Ravintokuitu: 5,9 g
- Hiilihydraatit: 12,9 g
- Rasva: 0,7 g
- C-vitamiini: 43 mg
- Tiamiini (B1-vitamiini): 0,31 mg
- Kalium: 300 mg
- Fosfori: 130 mg
- Rauta: 1,8 mg
Mitä tämä tarkoittaa lautasella?
Proteiini ja kuitu tekevät herneistä täyttäviä, ja herneet ovat myös tiamiinin lähde, joka edistää normaalia energiaa tuottavaa aineenvaihduntaa. C-vitamiini on herkkä kuumuudelle, joten anna herneille vain lyhyt kypsennysaika, jos haluat säilyttää mahdollisimman paljon.
Allergia
Herneallergiaa esiintyy, ja siihen voi liittyä ristireaktioita muiden palkokasvien, kuten maapähkinöiden, linssien ja kikherneiden, kanssa. Herneet eivät kuulu EU:n pakollisesti ilmoitettaviin allergeeneihin, joten lue ainesosaluettelo huolellisesti, jos reagoit palkokasveihin – herneproteiinia käytetään monissa valmiselintarvikkeissa.
Viljely
Herneitä on helppo kasvattaa kasvimaalla. Kasvi on yksivuotinen ja kylmänkestävä, kestää kevyttä hallaa ja sen voi kylvää jo aikaisin keväällä. Palkokasvina herne sitoo typpeä ilmasta juurinystyröiden bakteerien avulla, joten sille ei tarvitse lisätä typpeä – mutta se tarvitsee muun muassa fosforia ja kaliumia.
Kasvuolosuhteet
- Maaperä: multava savimaa tai multava hiekkamaa, jonka pH on 6,5–7,5.
- Valo: aurinkoinen, avoin paikka.
- Kylvöaika: Tanskassa silpoherneet voi kylvää maaliskuun lopulta, ydinherneet, sokeriherneet ja lumiherneet huhtikuun puolivälin jälkeen, ja kaikki herneet 15. kesäkuuta asti. Suomessa kylvö tehdään keväällä heti, kun maa on sulanut ja riittävän kuiva.
- Korkeus: 40–300 cm lajikkeesta riippuen.
- Viljelykierto: herneet ovat herkkiä toistuvalle viljelylle, joten älä kasvata niitä samalla paikalla vuodesta toiseen.
Näin kylvät herneet ja korjaat sadon
Näin etenen kylvöstä sadonkorjuuseen:
Kokonaisaika: 2-3 kuukautta
- Valmistele maa
Valitse aurinkoinen, avoin paikka, jossa on multava savimaa tai multava hiekkamaa ja pH 6,5–7,5. Älä lisää typpeä, mutta huolehdi siitä, että maassa on fosforia ja kaliumia.
- Kylvä herneet
Varhaisimmat kylvöt tehdään 3 cm syviin vakoihin. Tanskassa silpoherneet voi kylvää maaliskuun lopulta ja muut tyypit huhtikuun puolivälin jälkeen, ja kaikki herneet voi kylvää 15. kesäkuuta asti. Suomessa kylvö tehdään keväällä heti, kun maa on sulanut ja riittävän kuiva.
- Anna tukea ja hoitoa
Pystytä herneille tueksi risuja, verkkoa tai seipäitä, jotta korkeilla lajikkeilla on jotain, mihin kiivetä. Kastele tasaisesti ja pidä penkki rikkaruohottomana.
- Sadonkorjuu
Korjaa herneet, ennen kuin ne ovat liian isoja ja karkeita. Lumiherneet korjataan, ennen kuin siemenet ehtivät kehittyä. Syö tai pakasta herneet pian sadonkorjuun jälkeen, jotta ne säilyttävät makeutensa.

Lajikkeet kasvimaalle
Fenomen on matala silpoherne, joka kasvaa 45 cm:n korkeuteen, ja Alderman on ydinherne. Ydinherneet, sokeriherneet ja lumiherneet kasvavat 40–200 cm:n korkeuteen lajikkeesta riippuen, kun taas korkeat lajikkeet, kuten Blauschokkers, voivat kasvaa 200–300 cm:n korkeuteen ja tarvitsevat vankan tuen. Peltoherneitä viljellään pellolla muun muassa kuivattujen herneiden raaka-aineeksi.
Varo sekaannusta
Koristekasvi tuoksuherne (Lathyrus odoratus) on myrkyllinen. Se muistuttaa herneen kasvia, mutta ei kuulu keittiöön – pidä siis nämä kaksi erillään, jos kasvatat molempia.
Säilytys
Tuoreet herneet
Tuoreet herneet tulee säilyttää kylmässä jääkaapissa ja käyttää nopeasti. Makeus nimittäin vähenee, kun sokeri muuttuu tärkkelykseksi sadonkorjuun jälkeen – mitä pikemmin syöt herneet, sitä makeampia ne ovat.
Pakasta itse
Jos haluat säilöä kesän herneet, blanssaa ne lyhyesti kiehuvassa vedessä, jäähdytä ne nopeasti kylmässä vedessä ja pakasta. Näin ne säilyvät paljon pidempään ja säilyttävät sekä värinsä että makeutensa.
Näin herneet säilyvät parhaiten
- Palossa: kuori herneet vasta juuri ennen käyttöä.
- Pakastetut herneet: käytä ne suoraan pakastimesta keitoissa, pataruoissa ja täytteissä.
- Säilykeherneet: säilyvät kaapissa, ja ne ovat klassinen säilyke.
- Kuivatut herneet: säilytetään kuivassa, ja ne täytyy aina keittää ennen käyttöä.
Kokeile tätä reseptiä
Perunat ja herneet ovat klassinen yhdistelmä intialaisissa samosoissa, joissa makeat herneet tuovat raikkautta mausteiseen täytteeseen. Kokeile reseptiämme Samosa airfryerissä – rapeat intialaiset kolmiorullat 12 minuutissa. Sekoitan pakastetut vihreät herneet täytteeseen aivan viimeisenä, jotta ne säilyttävät muotonsa ja raikkaan vihreän värinsä. Airfryer antaa samosoille rapean kuoren ilman uppopaistamista.
Usein kysytyt kysymykset
Lumiherneillä on litteät palot, ja ne korjataan, ennen kuin siemenet ehtivät kehittyä. Sokeriherneillä on paksut, pyöreät ja mehukkaat palot, joiden sisällä on pieniä herneitä. Molemmat syödään palkoineen, ja ne tarvitsevat vain lyhyen ajan paistinpannulla tai airfryerissä.
Eivät. Herneet (Pisum sativum) ja kikherneet (Cicer arietinum) ovat kaksi eri lajia. Molemmat ovat hernekasvien heimoon kuuluvia palkokasveja, mutta ne maistuvat erilaisilta ja niitä käytetään keittiössä eri tavoin.
Kyllä. Tuoreita vihreitä herneitä, lumiherneitä ja sokeriherneitä voi syödä raakana. Kuivatut herneet täytyy sen sijaan aina keittää ennen syömistä.
Anna pakastettujen vihreiden herneiden sulaa kokonaan, painele ne huolellisesti kuiviksi ja sekoita ne hieman öljyn, suolan ja mausteiden kanssa. Paahda ne yhtenä kerroksena korissa, ravista koria pari kertaa kypsennyksen aikana ja anna herneiden jäähtyä, jotta niistä tulee entistä rapeampia.
Kyllä. Blanssaa herneet lyhyesti, jäähdytä ne nopeasti kylmässä vedessä ja pakasta ne. Näin ne säilyvät paljon pidempään kuin jääkaapissa, jossa makeus vähenee nopeasti.
Faktaa herneistä
| Ominaisuus | Arvo |
|---|---|
| Suomenkielinen nimi | Herneet (yksikkö: herne) |
| Latinankielinen nimi | Pisum sativum |
| Heimo | Hernekasvit (Fabaceae) |
| Kasvityyppi | Yksivuotinen, kylmänkestävä palkokasvi |
| Korkeus | 40–300 cm lajikkeesta riippuen |
| Kylmänkestävyys | Kestää kevyttä hallaa ja sen voi kylvää jo aikaisin keväällä |
| Valo | Aurinkoinen, avoin paikka |
| Maaperä | Multava savimaa tai multava hiekkamaa, pH 6,5–7,5 |
| Kylvö/istutus | Tanskassa silpoherneet maaliskuun lopulta, ydinherneet, sokeriherneet ja lumiherneet huhtikuun puolivälin jälkeen, viimeistään 15. kesäkuuta; Suomessa heti, kun maa on sulanut |
| Sadonkorjuu | Kesällä, ennen kuin herneet ovat liian isoja ja karkeita |
| Sesonki | Tuoreet kotimaiset herneet kesällä; pakastetut ja säilykeherneet ympäri vuoden |
| Energiaa 100 g:ssa | 70 kcal (raa’at vihreät herneet) |
| Maku | Makea, raikas ja hieman ruohomainen |
| Tyypit | Silpoherne, ydinherne, lumiherne, sokeriherne ja peltoherne |
| Käyttö keittiössä | Hernekeitto, herne-porkkanakastike, italiansalaatti, risi e bisi, mushy peas, samosa ja rapeaksi paahdetut herneet |
| Säilytys | Kylmässä jääkaapissa ja nopeasti käytettynä; blanssattuna ja pakastettuna pidempää säilyvyyttä varten |