Kesäkurpitsa on yksi kesän kiitollisimmista vihanneksista. Se on mieto, nopea valmistaa ja niin monipuolinen, että se sopii moneen: rapeista lätyistä värikkäisiin kasvisvuokiin ja mehukkaisiin kakkuihin. Kasvitieteellisesti kesäkurpitsa on puutarhakurpitsan (Cucurbita pepo) kypsymätön hedelmä, ja kasvi kuuluu kurkkukasvien heimoon yhdessä kurkun, melonin ja kurpitsan kanssa.
Tunnet sen ehkä myös nimillä zucchini tai courgette – kolme nimeä samalle vihannekselle. Kesäkurpitsaa saa ostettua suurimman osan vuodesta, mutta parhaimmillaan se on kotimaisen sesongin aikaan heinäkuusta syyskuuhun, kun pienet, kiinteät hedelmät tulevat suoraan pellolta ja kasvimaalta.
Rakastan kesäkurpitsaa airfryerissa, koska kuuma ilma antaa siivuille ja tikuille kullanruskean pinnan ilman, että niistä tulee rasvaisia. Täältä saat kesäkurpitsan historian, maun, ravintosisällön ja viljelyn – sekä parhaat vinkkini säilytykseen ja valmistukseen.
Arvioitu lukuaika: 8 minuuttia
Historia ja alkuperä
Mesoamerikasta Milanoon
Kesäkurpitsan historia alkaa Mesoamerikasta. Kurpitsa kesytettiin viljelykasviksi Meksikossa ja Väli-Amerikassa yli 7 000 vuotta sitten, ja se nousi yhdessä maissin ja papujen kanssa yhdeksi alkuperäiskansojen ruokakulttuurin peruspilareista. Kun eurooppalaiset saapuivat Amerikkaan, kurpitsakasvit löysivät tiensä Atlantin yli, missä niitä viljeltiin ja jalostettiin monenlaisiksi lajikkeiksi.
Nykyisin tuntemamme pitkänomainen vihreä kesäkurpitsa on kuitenkin verrattain uusi keksintö. Zucchini jalostettiin Milanon seudulla 1800-luvun lopulla, ja ensimmäinen kuvaus nimellä zucchini löytyy Milanossa vuonna 1901 julkaistusta teoksesta. Sieltä se levisi muualle Eurooppaan ja myöhemmin suureen osaan maailmaa.

Kesäkurpitsa, zucchini vai courgette?
Nimi zucchini on monikko italian sanasta zucchino, joka on sanan zucca (kurpitsa) deminutiivi. Zucchino on siis pieni kurpitsa. Ranskan sana courgette on 1900-luvulla syntynyt uudissana, jota käytetään nykyään myös brittienglannissa, kun taas amerikkalaiset sanovat zucchini.
Suomessa vihannesta kutsutaan yleensä kesäkurpitsaksi, ja myös nimi zucchini on arkikielessä yleinen. Kesäkurpitsat ovat tavallisesti pitkänomaisia, vihreitä tai keltaisia hedelmiä, jotka korjataan kypsymättöminä ja joilla on ohut kuori, kun taas esimerkiksi butternut- ja hokkaido-kurpitsa ovat talvikurpitsoja, jotka korjataan kypsinä ja joilla on kova kuori. Kasvitieteellisesti zucchini merkitään nimellä C. pepo var. cylindrica.
Maku ja aromi
Mieto ja raikas
Raakana kesäkurpitsalla on mieto, raikas ja hieman ruohomainen maku, jossa on häivähdys makeutta. Liha on rapeaa, ja ohut kuori antaa pientä puruvastusta. Koska maku on niin hillitty, kesäkurpitsa on erinomainen makujen kantaja, joka ottaa mielellään vastaan valkosipulia, sitruunaa, chiliä, tuoreita yrttejä ja kypsytettyä juustoa.
Kun kesäkurpitsa kohtaa kuumuuden
Kun kesäkurpitsa paistetaan, grillataan tai kypsennetään uunissa, sen luonne muuttuu. Pinta saa kullanruskean värin ja karamellisoituu, ja maku pyöristyy, makeutuu ja saa hieman pähkinäisen sävyn. Juuri tämän vaikutuksen saat airfryerissa, jossa kuuma ilma antaa reunoille väriä, kun sisus pysyy mehukkaana.
Koko ja lajikkeet
Koolla on suuri merkitys maulle. Pienillä ja keskikokoisilla kesäkurpitsoilla on kiinteä liha, pienet siemenet ja intensiivisin maku. Jos ne saavat kasvaa suuriksi, liha muuttuu vetiseksi ja sienimäiseksi ja siemenistä tulee karkeita – silloin ne sopivat parhaiten keittoihin, padoihin ja kakkuihin.
Perinteisen tummanvihreän kesäkurpitsan lisäksi on olemassa vaaleanvihreitä, keltaisia ja pyöreitä tyyppejä. Tunnettuja lajikkeita ovat lähes musta Black Beauty, raidallinen Cocozelle, vaalea Bianco di Trieste ja pyöreä Ronde de Nice, joka sopii erinomaisesti täytettäväksi.
Käyttö ruoanlaitossa
Suomalaisessa keittiössä
Suomalaisessa keittiössä kesäkurpitsaa käytetään useimmiten kevyenä lisukkeena – grillattuna, paistettuna tai uunissa kypsennettynä – lihan, kalan ja kanan kanssa. Se on suosittu myös kesäkurpitsaspagettina, jolloin se leikataan spiraalileikkurilla pitkiksi suikaleiksi ja käytetään pastan tilalla. Lisäksi se piiloutuu mielellään lihapullien, piirakoiden, kakkujen ja leipien sekaan, missä se tuo mehukkuutta viemättä koko huomiota.
Kansainvälisesti
Maailmalla kesäkurpitsalla on vakiopaikka monissa klassisissa ruoissa. Etelä-Ranskassa se on välttämätön ratatouillessa, ja niin italialaiset, ranskalaiset kuin libanonilaisetkin täyttävät sen milloin lihalla ja riisillä, milloin yrteillä ja juustolla. Friteerattu kesäkurpitsa on rakastettu klassikko sekä Italiassa että Ranskassa.
- Ratatouille (Ranska): provencelainen kasvisruoka, jossa on kesäkurpitsaa, munakoisoa, paprikaa ja tomaattia.
- Zucchine ripiene (Italia): ontoiksi kaavittuja kesäkurpitsoja, jotka on täytetty esimerkiksi lihalla, leivällä ja raastetulla juustolla ja paistettu uunissa.
- Courgettes farcies (Ranska): täytettyä kesäkurpitsaa, mieluiten pyöreää Nizzan lajiketta.
- Kousa mahshi (Libanon): riisillä ja jauhelihalla täytettyä kesäkurpitsaa, joka usein haudutetaan tomaattikastikkeessa.
- Zucchine fritte ja courgettes frites: friteerattua kesäkurpitsaa Italiasta ja Ranskasta.
Airfryerissa
Airfryer ja kesäkurpitsa ovat täydellinen pari. Leikkaa kesäkurpitsa tasakokoisiksi siivuiksi, lohkoiksi tai tikuiksi, pyörittele palat vähässä öljyssä ja mausteissa ja levitä ne yhteen kerrokseen koriin, jotta kuuma ilma pääsee kiertämään jokaisen palan ympärillä. Ravista koria välillä, jotta palat saavat väriä joka puolelta.
Tärkein niksi on pitää neste hallinnassa. Lättyjä varten raastan kesäkurpitsan, ripottelen päälle hieman suolaa ja puristan veden pois puhtaan keittiöliinan avulla, ennen kuin se menee taikinaan. Täytettyä kesäkurpitsaa varten halkaisen hedelmät pituussuunnassa, kaavin siemenet pois ja täytän ne, jolloin ne muuttuvat sisältä mureiksi ja päältä kullanruskeiksi.
Terveyshyödyt
Kevyt ja runsasvetinen
Kesäkurpitsa on kevyt vihannes, jonka vesipitoisuus on erittäin korkea: 94,6 g vettä 100 grammassa. Samalla se sisältää raakana vain 16 kcal 100 grammaa kohti, mikä tekee siitä oivan valinnan, kun haluat täyttää lautasen vihreällä tekemättä ateriasta raskasta.
Vitamiinit ja kuidut
Kesäkurpitsa tarjoaa erityisesti C-vitamiinia ja folaattia, ja se sisältää myös B6-vitamiinia, riboflaviinia (B2-vitamiinia) ja jonkin verran ravintokuitua. Kuori on syötävää, joten jätä se paikoilleen. C-vitamiini on herkkä kuumuudelle, ja siksi lyhyt kypsennys säilyttää sitä eniten. Tässä ovat tärkeimmät luvut 100 grammaa raakaa kesäkurpitsaa kohti:
- Energia: 16 kcal
- Vesi: 94,6 g
- Proteiini: 1,2 g
- Rasva: 0,2 g
- Hiilihydraatit: 2,9 g
- Ravintokuitu: 1,1 g
- C-vitamiini: 17 mg
- Folaatti: 48 µg
- B6-vitamiini: 0,218 mg
- B2-vitamiini (riboflaviini): 0,142 mg
Varo karvasta kesäkurpitsaa
Jos kesäkurpitsa maistuu hyvin karvaalta tai metalliselta, se voi sisältää kukurbitasiineja. Ne ovat myrkyllisiä karvasaineita, jotka voivat aiheuttaa pahoinvointia, vatsakipua, oksentelua ja ripulia. Heitä siinä tapauksessa koko kesäkurpitsa pois äläkä syö siitä enempää. Karvasaineet eivät häviä kypsennyksessä, joten niitä ei saa pois paistamalla eikä keittämällä.
Viljely
Näin kesäkurpitsa viihtyy
Kesäkurpitsa on helppo kasvattaa suomalaisella kasvimaalla, kun se saa riittävästi aurinkoa, lämpöä ja ravinteita. Se on yksivuotinen, ruohovartinen kasvi, joka ei kestä yöpakkasia. Tässä ovat tärkeimmät kasvuolosuhteet:
- Valo: täysi aurinko lämpimällä ja suojaisalla paikalla.
- Maaperä: ravinteikas ja humuspitoinen maa, mieluiten kompostilla parannettu.
- Vesi: tasainen kastelu – kuivuus ja epäsäännöllinen kastelu voivat lisätä karvasaineita.
- Kylmänkestävyys: ei kestä kylmää; kasvi on hallanarka ja siirretään ulos vasta, kun yöpakkasten vaara on ohi.
Korjaa satoa usein
Keskikesällä kesäkurpitsa voi kasvaa suureksi lyhyessä ajassa, joten pidä kasveja silmällä. Korjaa hedelmät jatkuvasti, kun ne ovat pieniä ja mureita – yleensä noin 15–25 cm:n mittaisina. Mitä useammin korjaat satoa, sitä enemmän uusia hedelmiä kasvi tuottaa. Kukat ovat muuten syötäviä, ja Italiassa ne täytetään usein ja friteerataan.
Varo omia siemeniä
Osta uudet siemenet joka vuosi sen sijaan, että säästäisit omia. Kesäkurpitsa voi ristipölyttyä koristekurpitsan kanssa, ja itse kerätyistä siemenistä kasvaneet hedelmät voivat siksi sisältää enemmän myrkyllisiä karvasaineita. Maista pientä palaa kotona kasvatetusta kesäkurpitsasta ennen käyttöä ja sylje se pois, jos se maistuu karvaalta.
Näin kasvatat kesäkurpitsaa vaihe vaiheelta
Kokonaisaika: 4-5 kuukautta
- Kylvä ruukkuihin
Kylvä siemenet toukokuun puolivälissä 12–13 cm:n ruukkuihin kasvihuoneessa. Lyhyen kasvuajan lajikkeet voi kylvää myös suoraan avomaalle samaan aikaan, jos sää on hyvä.
- Valmistele kasvupenkki
Valitse aurinkoinen, lämmin ja suojaisa paikka ja sekoita multaan kompostia, jotta maasta tulee ravinteikas ja humuspitoinen.
- Istuta taimet ulos
Istuta pienet taimet ulos, kun yöpakkasten vaara on ohi, ja anna niille runsaasti tilaa levittäytyä.
- Kastele tasaisesti
Kastele tasaisesti ja säännöllisesti, etenkin kuivina jaksoina. Kuivuus ja epäsäännöllinen kastelu voivat lisätä hedelmien karvasaineita.
- Korjaa satoa jatkuvasti
Korjaa hedelmät heinäkuusta alkaen, kun ne ovat pieniä ja mureita, yleensä noin 15–25 cm:n mittaisina. Jatka koko sesongin ajan syyskuuhun tai lokakuuhun.

Säilytys
Jääkaapissa
Kesäkurpitsa säilyy parhaiten jääkaapin vihanneslaatikossa, jossa se pysyy hyvänä noin 4–7 päivää. Laita se laatikkoon kokonaisena ja pesemättömänä ja pese vasta juuri ennen käyttöä, sillä kuoren kosteus saa sen pehmenemään ja läikikkääksi nopeammin.
Näin valitset tuoreen kesäkurpitsan
Valitse kesäkurpitsa, joka on kiinteä, sileä ja kiiltävä ja tuntuu painavalta kokoonsa nähden. Pehmeät kohdat, ryppyinen kuori ja kuivunut varsi kertovat, että se on ollut liian kauan varastossa.
Hyviä säilytysvinkkejä
- Leikatut palat: kääri ne tiiviisti tai laita suljettuun rasiaan jääkaappiin ja käytä ne nopeasti.
- Pidä erillään omenista ja banaaneista: ne vapauttavat eteeniä, joka saa kesäkurpitsan pehmenemään nopeammin.
- Pakastus: kesäkurpitsan voi pakastaa, mutta se pehmenee sulatettaessa. Pakasta se mieluiten raastettuna annoksiin keittoja, kastikkeita ja kakkuja varten.
Kokeile tätä reseptiä
Kesäkurpitsan korkea vesipitoisuus on sekä sen vahvuus että haaste: se tuo mehukkuutta, mutta voi olla rapeuden tiellä. Siksi lätyt ovat oiva paikka aloittaa, sillä juuri siinä airfryerin kuiva, kuuma ilma pääsee töihin sinun puolestasi. Kokeile reseptiämme Kesäkurpitsalätyt airfryerissa – pienet, rapeat ja mehukkaat joka kerta – raastan mielelläni sekaisin vihreää ja keltaista kesäkurpitsaa, kun kasvimaa pursuaa elokuussa, ja tarjoilen lätyt kylmän jogurttidipin kanssa, jossa on sitruunaa ja tuoretta minttua.
Usein kysytyt kysymykset
Eroa ei ole. Kesäkurpitsa, zucchini ja courgette ovat kolme nimeä samalle vihannekselle – puutarhakurpitsan (Cucurbita pepo) kypsymättömälle hedelmälle. Zucchini on italialainen ja courgette ranskalainen nimi, ja suomeksi puhumme useimmiten kesäkurpitsasta.
Ei, kuori on ohut ja syötävää, ja se antaa sekä väriä että purutuntumaa. Huuhtele kesäkurpitsa, leikkaa päät pois ja käytä se kuorineen. Vain hyvin suuret, kovakuoriset kesäkurpitsat kannattaa kuoria.
Kesäkurpitsa säilyy noin 4–7 päivää jääkaapin vihanneslaatikossa. Säilytä se kokonaisena ja pesemättömänä ja pese vasta juuri ennen käyttöä. Jos se pehmenee, ryppyyntyy tai läikittyy, se alkaa olla liian vanha.
Kyllä, kesäkurpitsa, joka maistuu hyvin karvaalta tai metalliselta, voi sisältää kukurbitasiineja. Ne ovat myrkyllisiä karvasaineita, jotka voivat aiheuttaa pahoinvointia, vatsakipua, oksentelua ja ripulia. Heitä koko kesäkurpitsa pois – karvasaineet eivät häviä kypsennyksessä.
Leikkaa kesäkurpitsa tasakokoisiksi paloiksi, pyörittele ne vähässä öljyssä ja levitä yhteen kerrokseen koriin, jotta ilma pääsee kiertämään. Ravista koria välillä. Lättyjä varten raasta kesäkurpitsa ja purista neste pois, ennen kuin se menee taikinaan.
Faktaa kesäkurpitsasta
| Ominaisuus | Tieto |
|---|---|
| Suomenkielinen nimi | Kesäkurpitsa (kutsutaan myös nimillä zucchini ja courgette) |
| Latinankielinen nimi | Cucurbita pepo (zucchini: C. pepo var. cylindrica) |
| Heimo | Kurkkukasvit (Cucurbitaceae) |
| Kasvityyppi | Yksivuotinen, ruohovartinen kasvi – hedelmä korjataan kypsymättömänä |
| Kylmänkestävyys | Ei kylmänkestävä – hallanarka, ei kestä yöpakkasia |
| Valo | Täysi aurinko lämpimällä ja suojaisalla paikalla |
| Maaperä | Ravinteikas, humuspitoinen kompostilla parannettu maa; tasainen kastelu |
| Kylvö/istutus | Kylvetään toukokuun puolivälissä 12–13 cm:n ruukkuihin kasvihuoneessa; lyhyen kasvuajan lajikkeet voi kylvää suoraan avomaalle; istutetaan ulos, kun yöpakkasten vaara on ohi |
| Sato | Jatkuvasti, kun hedelmät ovat noin 15–25 cm pitkiä, heinäkuusta syyskuuhun – sesonki voi jatkua lokakuulle |
| Kalorit 100 g:ssa | 16 kcal (raaka) |
| Maku | Mieto, raikas ja hieman makeahko; pyöreämpi ja hieman pähkinäinen, kun sitä paistetaan tai kypsennetään uunissa |
| Käyttö ruoanlaitossa | Lisuke, lätyt, täytetty kesäkurpitsa, ratatouille, kesäkurpitsaspagetti, lihapullat, piirakat, kakut ja leivät |
| Säilytys | Kokonaisena ja pesemättömänä jääkaapin vihanneslaatikossa noin 4–7 päivää |
| Tunnetut lajikkeet | Black Beauty, Cocozelle, Bianco di Trieste ja Ronde de Nice |