Mustajuuri on yksi niistä kasviksista, jotka näyttävät kaupan vihannestiskillä kaikkein epähoukuttelevimmilta: pitkiä, mustia juuria, joiden joka raossa on multaa ja joiden ohi moni kävelee suoraan. Mutta mustan kuoren alla piilee valkoista, kiinteää lihaa, jolla on hieno, parsamainen maku – ja juuri siksi olen oppinut pitämään siitä niin paljon talvikuukausina.
Mustajuuri on Scorzonera hispanica -kasvin pitkä paalujuuri, ja kasvi kuuluu asterikasveihin. Se korjataan yleensä marraskuusta maaliskuuhun, joten se on aito talvikasvis, jonka voit kaivaa tuoreena maasta, kun muu keittiöpuutarha lepää.
Tässä artikkelissa kerron, mistä mustajuuri on kotoisin, miltä se maistuu, miten kuorit sen ilman ruskeita sormia ja miten voit kasvattaa sitä itse. Lisäksi saat parhaan vinkkini siihen, miten paistat sen kullanruskeaksi ja rapeaksi airfryerissa.
Arvioitu lukuaika: 6 minuuttia
Historia ja alkuperä
Etelä-Euroopasta pohjoisiin keittiöpuutarhoihin
Mustajuuri on kotoisin Etelä-Euroopasta, minkä paljastaa myös latinankielinen nimi: lajinimi hispanica tarkoittaa espanjalaista. Täällä Pohjoismaissa se on siis tulokas, mutta sellainen, jolla on ollut hyvin aikaa sopeutua.
Kasviksena mustajuuri on nimittäin tunnettu Länsi- ja Pohjois-Euroopassa jo 1600-luvulta lähtien. Se ei siis ole uusi trendi vaan vanha keittiöpuutarhan klassikko, jota on viljelty useita satoja vuosia.

Hienostokasvis Ranskassa
Ranskassa mustajuuresta tuli hienostokasvis, jota Ludvig XIV arvosti. Musta juuri on siis saanut paikkansa myös hienoissa pöydissä – hauska vastakohta sille maanläheiselle maineelle, joka monilla juureksilla muuten on.
Heimo ja sukulaiset
Mustajuuri kuuluu asterikasveihin (Asteraceae) – samaan suureen heimoon kuin voikukka, auringonkukka ja maa-artisokka. Voikukan tavoin sillä on valkoinen maitiaisneste, jonka huomaat samalla hetkellä, kun leikkaat juurta.
Kasvi on kaksi- tai monivuotinen, mutta keittiöpuutarhassa sitä viljellään yleensä yksivuotisena, joten juuri korjataan jo ensimmäisenä talvena kylvön jälkeen.
Maku ja aromi
Hienovireinen ja parsamainen
Maku on se, mikä yllättää useimmat. Mustajuurella on hieno, parsamainen maku ja lempeä makeus – siinä on 6,6 g sokereita 100 g:ssa – ja se on paljon eleganttimpi kuin musta, multainen kuori antaa ymmärtää.
Sanon yleensä, että se maistuu jotakuinkin parsan ja miedon juureksen väliltä. Siksi se toimii erittäin hyvin ruoissa, joissa muuten käytettäisiin parsaa.
Rakenne – raakana ja kypsennettynä
Raakana valkoinen liha on kiinteää ja rapeaa, joten sen voi leikata ohuiksi viipaleiksi tai hienoiksi tikuiksi salaattiin. Keitettynä juuresta tulee murea ja pehmeä, kun taas airfryerissa se saa kullanruskeat, kevyesti karamellisoituneet reunat ja murean, mehukkaan sisuksen.
Käyttö ruoanlaitossa
Suomalaisessa keittiössä
Suomalaisessa keittiössä mustajuuri keitetään kasviksena, mutta sitä voi syödä myös raakana salaatissa tai hauduttaa ja friteerata. Sen voi keittää kuoret päällä ja kuoria vasta jälkeenpäin, mikä on helpoin tie puhtaisiin sormiin.
Koska maku on niin mieto, juuri on hyvin monipuolinen. Se sopii kalan, siipikarjan ja vaalean lihan kanssa. Tässä ovat tavat, joilla käytän sitä useimmin:
- Keitetyt mustajuuret: voissa, sitruunassa ja tuoreessa persiljassa pyöräytettyinä lisäkkeeksi kalalle tai kanalle.
- Raakana salaatissa: leikattuina ohuiksi viipaleiksi tai hienoiksi tikuiksi ja pyöräytettyinä sitruunamehussa, jotta ne säilyttävät valkoisen värinsä.
- Haudutetut mustajuuret: pehmeiksi hauduteltuina voissa ja vähässä lientä.
- Friteeratut mustajuuritikut: rapeita päältä ja pehmeitä sisältä – tässä airfryer on hyvä vaihtoehto friteerauskeittimelle.
- Pekoniin käärityt mustajuuret: parsan tapaan pekoniin kiedottuina ja paistettuina, kunnes pekoni on rapeaa.
Näin vältät ruskeat sormet
Kun kuorit tai leikkaat raakaa mustajuurta, siitä valuu valkoista, tahmeaa maitiaisnestettä, joka värjää sormet ruskeiksi. Kuori juuret siksi juoksevan veden alla – tai keitä ne ensin ja poista kuori vasta sen jälkeen. Kertakäyttökäsineet eivät myöskään ole huono idea.
Kuoritut juuret ruskistuvat nopeasti, joten laita ne heti vesikulhoon, johon on lisätty sitruunaa tai etikkaa, kun kuorit loput.
Airfryerissa
Airfryerissa paistetut mustajuuret ovat selvä suosikkini. Kuorin juuret, leikkaan ne samanpituisiksi ja -paksuisiksi tikuiksi ja laitan ne sitruunaveteen. Juuri ennen kuin ne menevät koriin, taputtelen ne huolellisesti kuiviksi ja pyöräytän ne vähässä öljyssä ja suolassa.
Levitä tikut yhteen kerrokseen, jotta kuuma ilma pääsee kiertämään niiden ympärillä, ja ravistele koria puolivälissä. Ne ovat valmiita, kun reunat ovat kullanruskeat ja veitsi liukuu helposti läpi. Lopuksi pyöräytän ne mielelläni raastetussa parmesaanissa tai voinokareessa ja raastetussa sitruunankuoressa.
Terveyshyödyt
Ravintosisältö
Mustajuuri antaa 73 kcal 100 grammaa kohti, ja se koostuu pääosin vedestä. Se tarjoaa ravintokuitua ja kaliumia, ja rasvapitoisuus on hyvin alhainen. Näin ravintosisältö näyttää 100 g:ssa raakaa mustajuurta:
- Energia: 73 kcal
- Vesi: 79 g
- Proteiini: 3,3 g
- Rasva: 0,4 g
- Hiilihydraatit: 10,5 g, josta sokereita 6,6 g ja tärkkelystä 3,9 g
- Ravintokuitu: 7 g
- Kalium: 387 mg
- Fosfori: 94 mg
Inuliini – juuren erityinen hiilihydraatti
Mustajuuressa on noin 10 % inuliinia, hiilihydraattia, jota keho ei pysty itse pilkkomaan. Sen sijaan se kulkeutuu paksusuoleen, jossa siitä tulee ravintoa suoliston bakteereille.
Inuliini vaikuttaa lievästi ulostusta edistävästi, ja suuri annos voi aiheuttaa ilmavaivoja, jos et ole tottunut siihen – vähän samaan tapaan kuin maa-artisokan kanssa. Jos olet herkkä, aloita pienemmällä annoksella lisäkkeenä.
Viljely
Maaperä ja kylvö
Mustajuuri vaatii hieman kärsivällisyyttä: kylvöstä sadonkorjuuseen kuluu noin 6 kuukautta. Juuri kasvaa 30–50 cm pitkäksi, joten maan on oltava löyhää ja kivetöntä kahden lapionpistoksen syvyydeltä, muuten juurten on vaikea kasvaa suoraan alaspäin.
Sekä hiekka- että savimaa kelpaavat, kunhan maa on löyhää, ja pH:n tulisi olla 6,5–7. Annan penkille reilun annoksen hyvin maatunutta kompostia, ennen kuin kylvän huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa.
- Maaperä: löyhä ja kivetön kahden lapionpistoksen syvyydeltä – hiekka- tai savimaa.
- pH: 6,5–7.
- Lannoitus: hyvin maatunut kompostti.
- Kylvöaika: huhtikuun lopusta toukokuun alkuun.
- Kylvösyvyys: 1,5 cm – yli 2 cm:n syvyys heikentää itämistä.
- Riviväli: 40 cm.
- Kehitysaika: noin 6 kuukautta.
- Sadonkorjuu: marraskuusta toukokuuhun.
- Talvenkestävyys: täysin talvenkestävä.
Talvenkestävyys ja lajikkeet
Mustajuuri on täysin talvenkestävä, ja juuret voivat jäädä maahan koko talveksi. Jos annat kasvin seistä seuraavaan vuoteen, se voi kasvaa metrin korkuiseksi ja saada keltaisia kukkia. Tunnettuja lajikkeita ovat Russian Giant ja Hoffmanns Schwarzer Pfahl.
Näin kasvatat mustajuurta
Tässä on toimintatapani kylvöstä sadonkorjuuseen:
Kokonaisaika: noin 6 kuukautta
- Valmistele maa
Kaiva maa löyhäksi kahden lapionpistoksen syvyydeltä, poista kaikki kivet ja sekoita joukkoon hyvin maatunutta kompostia.
- Kylvä siemenet
Kylvä siemenet huhtikuun lopusta toukokuun alkuun 1,5 cm syviin vakoihin niin, että rivien väli on 40 cm. Älä mene syvemmälle kuin 2 cm, sillä se heikentää itämistä.
- Hoida kasvustoa
Pidä rivit puhtaina rikkaruohoista ja kastele kuivina jaksoina, jotta juuret pääsevät kasvamaan pitkiksi ja suoriksi kesän ja syksyn aikana.
- Korjaa juuret
Korjaa sato marraskuusta toukokuuhun. Löysää maata rivin molemmilta puolilta kaivuuhaarukalla, tartu lujasti juuren yläosaan ja vedä se pystysuoraan ylös yhdellä pitkällä, sitkeällä vedolla.

Säilytys
Parhaiten maassa
Paras säilytys on itse asiassa ei säilytystä lainkaan: jätä juuret maahan ja kaiva ne ylös tarpeen mukaan. Silloin ne ovat aina tuoreita, ja voit korjata satoa aina toukokuuhun asti.
Sadonkorjuun tai oston jälkeen
Maasta nostetut juuret voi säilyttää hiekassa tai muovipussissa jääkaapissa noin viikon ajan. Jos ostat mustajuuria, valitse kiinteitä juuria, joissa ei ole murtumia eikä pehmeitä kohtia.
- Maassa: anna juurten olla maassa talven yli ja kaiva ne ylös tarpeen mukaan.
- Hiekassa: laita nostetut juuret hiekalla täytettyyn laatikkoon viileään paikkaan.
- Jääkaapissa: muovipussissa noin viikon ajan.
- Kuoritut juuret: heti veteen, johon on lisätty sitruunaa tai etikkaa, jotta ne eivät ruskistu.
Kokeile tätä reseptiä
Mustajuuren hieno, parsamainen maku tekee siitä oivan korvikkeen parsalle, kun parsakausi on ohi. Kokeile reseptiämme Parsaa ja pekonia airfryerissa – rapeaa pekonia ja mureita varsia 27 minuutissa ja vaihda parsat kuorittuihin, tikuiksi leikattuihin mustajuuriin. Itse esikeitän tikut lähes pehmeiksi, jotta ne valmistuvat samaan aikaan kuin pekoni rapeutuu. Suolainen pekoni ja mieto, hieman makea juuri ovat yhdistelmä, jonka pariin palaan joka talvi.
Usein kysytyt kysymykset
Mustajuurella on hieno, parsamainen maku ja lempeä makeus. Raakana se on kiinteää ja rapeaa, keitettynä se muuttuu pehmeäksi, ja airfryerissa se saa kullanruskeat, kevyesti karamellisoituneet reunat.
Juuresta erittyy valkoista, tahmeaa maitiaisnestettä, joka värjää sormet ruskeiksi. Kuori se juoksevan veden alla tai keitä juuret ensin ja poista kuori vasta sen jälkeen. Myös kertakäyttökäsineet auttavat.
Kyllä. Raakaa mustajuurta voi käyttää salaatissa leikattuna ohuiksi viipaleiksi tai hienoiksi tikuiksi. Pyöräytä se heti vähän sitruunamehussa, jotta se ei ruskistu.
Mustajuuri korjataan yleensä marraskuusta maaliskuuhun. Koska juuri voi jäädä maahan talven yli, sitä voi korjata aina toukokuuhun asti.
Kyllä, ja se on yksi suosikeistani. Kuori juuret, leikkaa ne yhtä pitkiksi tikuiksi, taputtele ne kuiviksi ja pyöräytä vähässä öljyssä ja suolassa. Paista ne yhdessä kerroksessa ja ravistele koria puolivälissä, kunnes ne ovat reunoilta kullanruskeat ja sisältä pehmeät.
Faktoja mustajuuresta
| Ominaisuus | Tieto |
|---|---|
| Suomenkielinen nimi | Mustajuuri |
| Latinankielinen nimi | Scorzonera hispanica L. |
| Heimo | Asterikasvit (Asteraceae) |
| Kasvityyppi | Kaksi- tai monivuotinen kasvi, jota viljellään yleensä yksivuotisena; pitkä, musta paalujuuri, jonka liha on valkoista |
| Alkuperä | Etelä-Eurooppa |
| Korkeus | Metrin korkuinen kukinta-aikana; juuri kasvaa 30–50 cm pitkäksi |
| Talvenkestävyys | Täysin talvenkestävä |
| Maaperä | Löyhä ja kivetön kahden lapionpistoksen syvyydeltä, pH 6,5–7 |
| Kylvö/istutus | Huhtikuun lopusta toukokuun alkuun, 1,5 cm:n syvyyteen |
| Kukinta/sadonkorjuu | Keltaiset kukat; korjataan yleensä marras–maaliskuussa ja voidaan korjata aina toukokuuhun asti |
| Lajikkeet | Russian Giant, Hoffmanns Schwarzer Pfahl |
| Kalorit 100 g:ssa | 73 kcal (raakana) |
| Maku | Hienovireinen, parsamainen ja lempeän makea |
| Käyttö ruoanlaitossa | Keitettynä, raakana salaatissa, haudutettuna, friteerattuna ja paistettuna airfryerissa |
| Säilytys | Maassa talven yli; nostettuna hiekassa tai muovipussissa jääkaapissa noin viikon ajan |