Kun vihannesosasto syksyllä täyttyy kaikenmuotoisista ja -värisistä kurpitsoista, tiedän, että sesonki on alkanut. Kurpitsa on suomenkielinen nimi kurpitsakasvien heimoon (Cucurbitaceae) kuuluvalle suvulle Cucurbita, ja viljellyt kurpitsat kuuluvat pääasiassa kolmeen lajiin: puutarhakurpitsaan, jättikurpitsaan ja myskikurpitsaan.
Suomessa Hokkaido on yleisimmin käytetty ruokakurpitsa, ja se on myös oma suosikkini. Malto on tiivistä, makeaa ja pähkinäistä, kuori pehmenee paistettaessa, ja airfryerissa kurpitsalohkoille tulee rapeat, karamellisoituneet reunat. Siemenet paahdan jälkeenpäin, jotta mitään ei mene hukkaan.
Kesäkurpitsalla on oma artikkelinsa ruokasanakirjassa, ja myös butternut-kurpitsa saa omansa. Tässä artikkelissa keskitytään kurpitsaan laajassa mielessä: historiaan, makuun, käyttöön ruoanlaitossa, ravintoon, viljelyyn ja vaikuttavaan säilyvyyteen.
Arvioitu lukuaika: 6 minuuttia
Historia ja alkuperä
Amerikasta Eurooppaan
Suku Cucurbita käsittää noin 13 lajia, ja se on alun perin kotoisin trooppisesta ja subtrooppisesta Amerikasta. Puutarhakurpitsa (Cucurbita pepo) kesytettiin muun muassa Meksikossa, ja se kuuluu Amerikan vanhimpiin viljelykasveihin.
Eurooppaan kurpitsa saapui vasta Kolumbuksen Amerikkaan tekemien matkojen jälkeen. Sittemmin se on löytänyt tiensä keittiöihin kaikkialla maailmassa – italialaisista tortelleista japanilaisiin haudutusruokiin – ja nykyään se kuuluu kiinteästi suomalaiseen syksyyn.

Kolme lajia keittiössä
Puutarhakurpitsaan kuuluvat muun muassa pienikokoiset lajikkeet Delicata, Sweet Dumpling ja Jack be Little. Jättikurpitsaan (Cucurbita maxima) kuuluvat Hokkaido ’Uchiki Kuri’, Blue Hubbard ja italialainen Marina di Chioggia, ja myskikurpitsaan (Cucurbita moschata) puolestaan Butternut Waltham sekä syväuurteinen Musquée de Provence.
Lajikenimi ’Uchiki Kuri’ paljastaa Hokkaidon japanilaiset juuret – hyvä esimerkki siitä, miten amerikkalaisia lajeja on jalostettu uusiksi lajikkeiksi eri puolilla maailmaa. Kaiverretut halloween-kurpitsat sen sijaan ovat tapa, jonka olemme omaksuneet Yhdysvalloista.
Maku ja aromi
Makea, pähkinäinen ja kermainen
Hyvä ruokakurpitsa maistuu makeahkolta ja pähkinäiseltä, ja malto muuttuu kermaiseksi, kun kurpitsa paistetaan tai keitetään. Hokkaido on minun vertailukohtani: malto on tiivistä ja jauhoista, ja maku muistuttaa kastanjaa – lajikenimen ’kuri’ tarkoittaa nimenomaan kastanjaa japaniksi.
Myskikurpitsoilla, kuten butternut-kurpitsalla, on sileämpi ja mehukkaampi malto, kun taas suuret oranssit halloween-kurpitsat on viljelty kaiverrettaviksi. Niiden malto on vetisempää ja miedompaa, joten käytän niitä mieluummin keittoon kuin paistettuihin lohkoihin.
Kuiva lämpö vahvistaa makeutta
Airfryerissa vesi haihtuu pinnasta, reunat karamellisoituvat ja makeus tiivistyy. Jos keität kurpitsan vedessä, maku muuttuu miedommaksi – siksi paistan sen melkein aina ensin, myös silloin, kun se soseutetaan keitoksi. Myös siemenet tarvitsevat kuivaa lämpöä: vasta paahdettuina niistä tulee pähkinäisiä ja rapeita.
Käyttö ruoanlaitossa
Suomalaisessa keittiössä
Etikka-sokeriliemessä säilötty kurpitsa on perinteinen lisuke lihalle, ja kurpitsakeitto on monessa kodissa syksyn vakioruoka. Siemenet ripottelemme salaattien päälle, käytämme leivonnaisiin tai syömme välipalana.
Kansainvälisesti
Yhdysvalloissa kurpitsapiirakka (pumpkin pie) kuuluu Thanksgiving-juhlaan. Italialaiset käyttävät kurpitsaa tortelli di zucca -pastojen täytteenä ja sekoittavat sitä risottoon, ja Japanissa kabocha haudutetaan dashissa ja soijakastikkeessa nimonoksi tai friteerataan tempuraksi. Kaikille ruoille on yhteistä, että kurpitsan makeutta tasapainotetaan jollakin suolaisella, happamalla tai mausteisella.
Airfryerissa
Airfryer on kuin tehty kurpitsalle. Leikkaan Hokkaidon lohkoiksi kuori päällä, pyörittelen ne vähässä öljyssä, suolassa ja timjamissa ja paistan, kunnes reunat ovat kullanruskeat ja malto on pehmeää läpi asti. Siemenet huuhtelen kuiduista puhtaiksi, taputtelen ne kuiviksi ja paahdan kullanruskeiksi. Älä täytä koria liian täyteen – lohkojen ympärillä pitää olla ilmaa, muuten ne kypsyvät höyryssä eivätkä rapeudu.
Klassisia kurpitsaruokia
- Säilötty kurpitsa: etikka-sokeriliemessä lisukkeena lihalle.
- Kurpitsakeitto: mielellään paistetusta kurpitsasta, jolloin maku syvenee.
- Pumpkin pie: amerikkalainen kurpitsapiirakka Thanksgiving-juhlaan.
- Tortelli di zucca ja risotto: italialaisia kurpitsaklassikkoja.
- Nimono ja tempura: japanilainen kabocha haudutettuna dashissa ja soijakastikkeessa tai friteerattuna.
- Paistetut kurpitsalohkot: Hokkaido kuorineen airfryerissa paistettuna.
- Paahdetut kurpitsansiemenet: leivonnaisiin, salaatteihin tai välipalaksi.
Terveyshyödyt
Ravintosisältö
Raaka kurpitsa on kevyt vihannes, jossa on 40 kcal 100 grammaa kohden, ja se koostuu pääosin vedestä. Ravintosisältö 100 grammaa raakaa kurpitsaa kohden:
- Energia: 40 kcal (169 kJ)
- Hiilihydraatit: 7,3 g, joista sokereita 4,1 g
- Ravintokuitu: 3 g
- Proteiini: 1 g
- Rasva: 0,2 g
- Vesi: 89 g
- Beetakaroteeni: 1190 µg
- A-vitamiini: 198 RE
- Kalium: 337 mg
Beetakaroteeni ja kalium
Oranssi väri maltossa johtuu muun muassa beetakaroteenista, jonka elimistö muuttaa A-vitamiiniksi. A-vitamiini edistää normaalin näön ja normaalin ihon ylläpitämistä. Kurpitsassa on myös kaliumia, joka edistää lihasten normaalia toimintaa ja normaalin verenpaineen ylläpitämistä, sekä ravintokuitua, joka tekee ateriasta täyttävän.
Varo karvaita kurpitsoita
Kurpitsa voi sisältää karvasainetta nimeltä kukurbitasiini (cucurbitacin), joka on myrkyllistä suurina pitoisuuksina. Karvaus tekee tällaisesta kurpitsasta kuitenkin lähes syömäkelvottoman, ja sääntö on yksinkertainen: jos kurpitsa maistuu karvaalta, sitä ei pidä syödä. Kurpitsa ei kuulu EU:n pakollisesti ilmoitettaviin allergeeneihin.
Viljely
Lämpöä, aurinkoa ja ravinteita
Kurpitsat eivät ole kylmänkestäviä eivätkä siedä hallaa, joten Pohjoismaissa viljelyssä on kyse siitä, että kasveille saadaan riittävästi lämpöä. Jos lämpötila laskee alle 5–8 °C, kasvu voi pysähtyä kokonaan.
Kasvit tarvitsevat runsaasti ravinteita, ja kastelen kasvupaikan ennen taimien istuttamista ulos veteen liuotetulla kananlannalla. Mitä pidempään hedelmät saavat kypsyä ulkona auringonpaisteessa, sen parempi – auringossa kypsyneet kurpitsat säilyvät yleensä erittäin hyvin.
- Valo: aurinkoinen paikka.
- Maa: komposti, kasvimulta tai tavallinen puutarhamaa, jossa on runsaasti ravinteita.
- Itäminen: maan keskilämpötila yli 20 °C, parhaiten 25–30 °C.
- Istutus ulos: toukokuun puolivälistä alkaen, kun taimet ovat 15–25 cm korkeita.
- Kylmyys: ei siedä hallaa; peitä harsolla, jos lämpötila laskee alle 5 °C.
- Lannoitus: kasvukauden aikana raunioyrtistä tai nokkosesta tehtyä lannoitevettä.
Sato ja kypsyys
Hokkaido kypsyy aikaisimmin, ja sen voi korjata elokuun puolivälistä alkaen. Sen jälkeen vuorossa ovat muun muassa Butternut Waltham, Delicata ja Blue Hubbard, kun taas suuret talvikurpitsat korjataan syys- ja lokakuussa. Kurpitsa on kypsä, kun kuori on vaihtunut vihreästä lajikkeen lopulliseen väriin.
Näin kasvatat kurpitsaa
Kokonaisaika: 4-6 kuukautta
- Esikasvata kasvihuoneessa
Kylvä siemenet ruukkuihin kasvihuoneessa huhtikuussa, noin 6 viikkoa ennen kuin taimet istutetaan ulos. Ne itävät vasta, kun maan keskilämpötila on yli 20 °C, ja parhaiten lämpötilassa 25–30 °C.
- Valmistele kasvupaikka
Kurpitsa tarvitsee runsaasti ravinteita. Kastele paikka, johon kasvi istutetaan, veteen liuotetulla kananlannalla ennen kuin istutat sen ulos.
- Istuta ulos
Istuta taimet ulos toukokuun puolivälistä alkaen, kun ne ovat 15–25 cm korkeita. Peitä ne harsolla, jos lämpötila laskee alle 5 °C.
- Lannoita ja anna auringon tehdä työnsä
Lannoita kasveja raunioyrtistä tai nokkosesta tehdyllä lannoitevedellä ja anna hedelmien kypsyä ulkona auringonpaisteessa mahdollisimman pitkään.
- Korjaa sato ennen hallaa
Korjaa Hokkaido elokuun puolivälistä alkaen ja suuret talvikurpitsat syys- ja lokakuussa – aina ennen hallaa.

Säilytys
Kypsät kurpitsat säilyvät pisimpään
Säilyvyys ratkeaa jo sadonkorjuussa: kypsymättömät kurpitsat eivät saavuta hyvää säilyvyyttä. Kypsät kurpitsat jälkikypsytetään 25–30 °C:n lämpötilassa ja säilytetään sen jälkeen 15–18 °C:ssa, jolloin monet lajikkeet säilyvät jopa vuoden menettämättä syömälaatuaan.
Vältä kylmää
Kokonaista kurpitsaa ei kuulu laittaa jääkaappiin. Alle 10 °C:n lämpötilassa säilyttäminen heikentää säilyvyyttä dramaattisesti, joten talvella lämmittämätön ulkorakennus ei myöskään ole hyvä paikka. Minulla kurpitsat ovat viileässä huoneessa talon sisällä, jossa voin pitää niitä silmällä.
Säilytysvinkkini
- Auringossa kypsyneet kurpitsat: säilyvät yleensä erittäin hyvin, joten anna niiden kypsyä mahdollisimman pitkään auringossa.
- Tarkista säännöllisesti: käytä ensin ne kurpitsat, joihin tulee pehmeitä kohtia.
- Leikattu kurpitsa: kääri se, laita jääkaappiin ja käytä pian.
- Pakastus: paista kurpitsa ja pakasta se kuutioina tai soseena keittoon ja leivonnaisiin.
Kokeile tätä reseptiä
Hokkaido on kurpitsa, jota käytän keittiössä useimmin, ja airfryerin kuiva lämpö antaa sille rapeat reunat ja pehmeän, makean sisuksen. Kokeile reseptiämme: Hokkaido-ranskalaiset airfryerissa – rapeat kurpitsatikut 33 minuutissa. Jätän kuoren tikkujen pintaan, jotta ne pitävät muotonsa, ja säästän siemenet paahdettavaksi jälkeenpäin. Näin saat yhdestä kurpitsasta sekä lisukkeen että välipalan.
Usein kysytyt kysymykset
Hokkaido korjataan jo elokuun puolivälistä alkaen, ja suuret talvikurpitsat tuodaan talteen syys- ja lokakuussa – aina ennen hallaa. Sen jälkeen kurpitsa on varastotuote, ja monet lajikkeet säilyvät jopa vuoden.
Kyllä. Hokkaidon kuori pehmenee, kun kurpitsa paistetaan tai keitetään, joten sen voi hyvin syödä. Paksu- ja kovakuorisista kurpitsoista, kuten Blue Hubbardista, poistan kuoren.
Säilytä vain kypsiä kurpitsoja ja pidä ne 15–18 °C:ssa, jolloin monet lajikkeet säilyvät jopa vuoden menettämättä syömälaatuaan. Vältä jääkaappia ja muita alle 10 °C:n paikkoja, sillä kylmyys heikentää säilyvyyttä dramaattisesti.
Karvas kurpitsa voi sisältää karvasainetta nimeltä kukurbitasiini (cucurbitacin), joka on myrkyllistä suurina pitoisuuksina. Karvaus tekee siitä lähes syömäkelvottoman, joten sääntö on yksinkertainen: jos kurpitsa maistuu karvaalta, sitä ei pidä syödä.
Molemmat kuuluvat kurpitsakasvien heimon sukuun Cucurbita, ja kesäkurpitsa on itse asiassa samaa lajia kuin puutarhakurpitsa, Cucurbita pepo. Kaupan vihannesosastolta tuttu kesäkurpitsa korjataan kypsymättömänä ja pehmeäkuorisena, kun taas kurpitsat korjataan kypsinä ja kovakuorisina, ja ne säilyvät varastossa pitkään.
Faktaa kurpitsasta
| Ominaisuus | Arvo |
|---|---|
| Suomenkielinen nimi | Kurpitsa |
| Latinankielinen nimi | Cucurbita (suku) – erityisesti Cucurbita pepo, Cucurbita maxima ja Cucurbita moschata |
| Heimo | Kurpitsakasvit (Cucurbitaceae) |
| Alkuperä | Trooppinen ja subtrooppinen Amerikka |
| Kasvityyppi | Yksivuotinen viljelykasvi |
| Kestävyys | Ei kylmänkestävä – ei siedä hallaa |
| Valo | Aurinko |
| Maa | Komposti, kasvimulta tai tavallinen puutarhamaa – kasvi tarvitsee runsaasti ravinteita |
| Kylvö/istutus | Esikasvatetaan kasvihuoneessa huhtikuussa, istutetaan ulos toukokuun puolivälistä alkaen |
| Sato | Elokuun puolivälistä (Hokkaido) syys- ja lokakuuhun asti, ennen hallaa |
| Kalorit 100 g:ssa | 40 kcal (169 kJ), raakana |
| Maku | Makeahko ja pähkinäinen – Hokkaidossa kastanjan sävyä |
| Käyttö ruoanlaitossa | Keitto, säilötty kurpitsa, kurpitsapiirakka, risotto, tortelli, paistetut lohkot ja paahdetut siemenet |
| Säilytys | Kypsät kurpitsat 15–18 °C:ssa – monet lajikkeet säilyvät jopa vuoden |
| Tunnetut lajikkeet | Hokkaido ’Uchiki Kuri’, Butternut Waltham, Blue Hubbard, Musquée de Provence, Marina di Chioggia, Delicata, Sweet Dumpling, Jack be Little |