Kamomilla on yksi vanhimmista ihmisen tuntemista lääkeyrteistä. Sitä on käytetty tuhansien vuosien ajan eri kulttuureissa — muinaisesta Egyptistä, Kreikasta ja Roomasta aina Tanskan luostarien puutarhoihin. Tanskassa yrtillä on pitkä historia kansanlääkinnässä aina keskiajalle asti, jolloin sitä arvostettiin sen rauhoittavien ominaisuuksien vuoksi.
Mainos: Sivulla näytetään mainoksia ja se sisältää mainoslinkkejä (affiliate-linkkejä). Katso mainostajamme täältä.
Nykyään kamomilla tunnetaan ennen kaikkea mietona, kofeiinittomana teenä, mutta pieni valkoterälehtinen ja keltakeskustainen kukka on paljon monipuolisempi kuin miltä se ensin näyttää. Tässä artikkelissa tarkastelemme kamomillan historiaa, makua, kulinaarisia käyttötapoja ja viljelyä Suomen oloissa — ja ennen kaikkea aidon ja roomalaisen kamomillan välistä eroa.
Arvioitu lukuaika: 7 minuuttia
Historia ja alkuperä
Kamomilla on seurannut ihmistä vuosituhansien ajan. Nimi juontuu kreikan sanasta chamaimelon, joka tarkoittaa “maaomenaa” — viittaus kukan tunnusomaiseen omenantuoksuun. Muinaisessa Egyptissä kasvi yhdistettiin aurinkojumalaan, ja sekä kreikkalaiset että roomalaiset käyttivät sitä ahkerasti yrttilääkinnässään.
Luostaripuutarhoista tanskalaisiin tupiin
Keskiajalla kamomillaa viljeltiin luostaripuutarhoissa kautta Euroopan, myös Tanskassa, jossa munkit ja nunnat käyttivät sitä lääkinnällisiin tarkoituksiin. Tanskassa yrtti löysi tiensä kansanlääkintään ja kotiapteekkiin, jossa sitä käytettiin kaikkeen ruoansulatusvaivoista ihoärsytyksiin teen, tinktuurojen ja voiteiden muodossa. Kamomillankukasta tuli samalla auringon ja kesän vertauskuva, ja se on yhä tuttu näky tanskalaisissa puutarhoissa ja pelloilla.
Aito ja roomalainen kamomilla
Lajikkeita on useita, mutta kaksi tärkeintä ovat aito kamomilla (Matricaria chamomilla, tunnetaan myös nimellä Matricaria recutita) ja roomalainen kamomilla (Chamaemelum nobile). Aito kamomilla on klassinen teeyrtti, joka on yleisin Suomessa. Se tunnistaa pienistä valkoisista kukista, joiden keskusta on keltainen ja kupera. Roomalainen kamomilla on monivuotinen, sen aromi on voimakkaampi ja hieman kitkerämpi, ja sitä käytetään useammin aromaterapiassa ja kosmetiikassa. Lisäksi on olemassa luonnonvarainen kamomilla, jota löytyy luonnosta, mutta jonka vaikutus on lievempi.
- Aito kamomilla: käytetään eniten teessä ja ruoanlaitossa
- Roomalainen kamomilla: käytetään usein aromaterapiassa ja kosmetiikassa
- Luonnonvarainen kamomilla: löytyy luonnosta, mieto maultaan ja vaikutukseltaan
Maku ja aromi
Kamomillalla on pehmeä, makeahko maku, jossa on selkeitä omenan, hunajan ja niittykukkien vivahteita. Juuri omenantuoksu on yrtin tunnusmerkki, ja se antoi sille kreikkalaisen nimen. Aromin takana ovat kukan eteeriset öljyt, muun muassa bisabololi ja kamatsuleeni, jotka antavat aidolle kamomillaöljylle sen tunnusomaisen sinertävän värin.
Aito kamomilla on lajikkeista mietoin ja hunajaisenmakein, kun taas roomalainen kamomilla maistuu voimakkaammalta ja kitkerämmältä. Aromiaineet ovat haihtuvia ja katoavat helposti kovassa keitossa, minkä vuoksi kamomillan annetaan aina hautua sen sijaan, että sitä keitettäisiin — sekä teessä että ruoanlaitossa.
Kulinaarinen käyttö
Kamomilla tunnetaan ennen kaikkea teenä, mutta kukan kukkeanmakea aromi voi kohottaa paljon muutakin kuin kupin kuumaa vettä. Hienostunut maku sopii erityisesti makeisiin ruokiin, joihin se tuo niityn ja kesän vivahteen.
Suomalaisessa keittiössä
Suomessa kamomillatee on klassinen käyttötapa — kofeiiniton juoma, josta nautitaan erityisesti kylminä talvi-iltoina. Kamomillaa voi kuitenkin myös infusoida leivonnaisiin, siirappiin ja kermaan hienovaraisen kukkaisen maun saamiseksi, ja kokonaiset kuivatut kukat ovat sekä kauniita että aromaattisia kakkujen ja jälkiruokien koristeina.
Ripottele jälkiruokiin: Koristele kakkuja, muffinsseja tai jälkiruokia kokonaisilla kuivatuilla kamomillankukilla sekä maun että koristeellisen ulkonäön vuoksi.
Vinkkejä ja niksejä kirjoittajalta: Morten Jensen
Kansainvälisesti
Etelä-Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa kamomillaa juodaan (espanjaksi manzanilla, “pieni omena”) arkisena yrttiteenä aterioiden jälkeen ruoansulatuksen avuksi. Kukkaa käytetään myös hunajapohjaisissa juomissa ja leivonnaisissa, joissa sen makea vivahde sopii hyvin yhteen sitruksen ja vaniljan kanssa.
Näin käytät kamomillaa keittiössä
Anna kamomillan aina hautua sen sijaan, että keität sitä, jotta haihtuvat aromiaineet säilyvät — 5 minuuttia lähes kiehuvassa vedessä riittää teehen. Kamomillaa voi myös uuttaa öljyyn tai etikkaan kastikkeita varten, tai infusoida kermaan ja siirappiin jälkiruokia varten.
- Kamomillainfuusiot leivonnaisissa hienovaraisen kukkaisen maun saamiseksi
- Kamomillaöljy ja -etikka kastikkeisiin ja marinadeihin
- Kamomillasiirappi jälkiruokiin, drinkkeihin ja limonadiin
- Kokonaiset kuivatut kukat syötävänä kakkukoristeena
Terveyshyödyt
Kulinaarisen arvonsa lisäksi kamomillaa on perinteisesti käytetty sen rauhoittavien ominaisuuksien vuoksi. Seuraava on yleistä tietoa yrtin perinteisestä käytöstä, ei terveysneuvontaa.
Rauhoittava vaikutus ja uni
Kamomillatee on kofeiinitonta, ja sitä on perinteisesti käytetty edistämään rentoutumista ja hyvää yöunta. Kukka sisältää flavonoidi apigeniinia, joka usein yhdistetään yrtin rauhoittavaan maineeseen. Kuppi lämmintä kamomillateetä onkin tuttu osa monien iltarutiineja.
Ruoansulatus
Kamomillaa on myös perinteisesti käytetty rauhoittamaan ruoansulatuskanavaa. Mietoa yrttiä juodaan usein aterioiden jälkeen turvotuksen ja levottoman vatsan lievittämiseksi, ja se on osa monia ruoansulatusta edistäviä teesekoituksia yhdessä fenkolin ja piparminun kanssa.
Turvallisuus ja varotoimet
- Henkilöt, joilla on allergia asterikasveille (esim. pujolle, krysanteemille ja päivänkakkaralle), voivat reagoida kamomillaan
- Kamomilla voi harvinaisissa tapauksissa vaikuttaa tiettyjen lääkkeiden tehoon
- Raskaana olevien, imettävien ja säännöllistä lääkitystä käyttävien tulisi keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ennen säännöllistä käyttöä
Viljely
Kamomillaa on helppo kasvattaa suomalaisessa puutarhassa. Se on Suomessa yksivuotinen eikä yleensä selviä ankarasta talvesta, mutta se kylvää itsensä mielellään uudelleen, jos osan kukista annetaan mennä siemenelle. Kasvi viihtyy täydessä auringossa ja kevyessä, hyvin vettä läpäisevässä maassa.
Kasvuolosuhteet
- Valo: vähintään 6 tuntia aurinkoa päivässä runsaimman kukinnan saamiseksi; sietää kevyttä puolivarjoa
- Maaperä: kevyt, hyvin vettä läpäisevä ja neutraali tai lievästi emäksinen; vältä raskasta, vettä pidättävää maata
- Kastelu: tasainen mutta niukka — anna pinnan kuivua kastelukertojen välillä
- Ruukut: käytä ruukkuja, joissa on hyvä vedenpoisto ja kevytsoraa, ja suojaa voimakkaalta tuulelta
Näin kasvatat kamomillaa
Kokonaisaika: 4–6 viikkoa
- Esikasvatus
Aloita sisällä maaliskuu–huhtikuu 15–20 °C:ssa. Siemenet vaativat valoa itämiseen, joten peitä ne vain kevyesti. Pidä maa tasaisesti kosteana. Itämisaika 7–14 päivää.
- Koulinta
Kun taimilla on 2–3 lehteä, ne koulitaan pieniin ruukkuihin, joissa on kevyt, hyvin vettä läpäisevä maa. Huolehdi hyvästä ilmanvaihdosta.
- Karaisu
Vie taimet suojaiseen paikkaan 3–5 päiväksi totuttaaksesi ne aurinkoon ja tuuleen.
- Istutus
Istuta ulos viimeisten yöhallojen jälkeen (tyypillisesti toukokuun puolivälissä tai lopussa). Etäisyys noin 20 cm. Täysi aurinko tai kevyt puolivarjo ja hyvin vettä läpäisevä maa.
- Kastelu ja lannoitus
Kastele tasaisesti mutta niukasti, ja anna pinnan kuivua kastelukertojen välillä. Kevyt orgaaninen lannoitus kasvukauden alussa riittää.
- Latvominen ja sadonkorjuu
Nypi latvakasvaimet tiheän, pensasmaisen kasvun aikaansaamiseksi, ja poista lakastuneet kukat pidentääksesi kukinta-aikaa. Korjaa kukat ennen kuin ne ovat täysin auenneet.
Säilytys
Korjaa kukat juuri ennen täyttä kukintaa, kun terälehdet ovat vielä vaakasuorassa. Leikkaa kukat aamulla, kun kaste on haihtunut, ja jätä hieman vartta jäljelle.
Kuivaus
Kuivaa kukat ohuena kerroksena puhtaalla liinalla tai pieninä kimppuina ripustettuna kuivaan, pimeään paikkaan, jossa on hyvä ilmanvaihto. Käännä niitä säännöllisesti. Kun kukat ovat täysin kuivia, säilytä niitä tiiviisti sulkeutuvissa purkeissa tai rasioissa valolta suojattuna.
Säilyvyys ja pakastaminen
- Oikein kuivatut kukat säilyvät 6–12 kuukautta ilmatiiviissä purkissa
- Tuoreita kukkia voi pakastaa pieninä annoksina
- Kukat voi myös uuttaa öljyyn tai etikkaan pidempää säilyvyyttä varten
Kokeile tätä reseptiä
Kamomillan pehmeät, omenaiset ja kevyen hunajaiset vivahteet sopivat erinomaisesti jälkiruokiin, joissa sitä voidaan hauduttaa siirapissa tai kermassa. Kokeile antaa muutaman kuivatun kamomillankukan hautua mehussa reseptiimme Airfryerissä paistetut raparperit – happaman makeat ja valmiit 22 minuutissa, jossa kukkien kukkeanmakea tuoksu tasapainottaa raparperin raikasta happamuutta.
Välineet ja tuotteet
Kamomilla ja hunaja ovat klassinen pari — hunajan makeus pehmentää yrtin kevyttä kitkeryyttä, sekä iltateessä että jälkiruoissa. Meidän Bornholmer Honningsyp 32% – 35 cl on oiva seuralainen, jos haluat leikitellä kamomillan kukkeanmakealla puolella lämpimässä juomassa tai jälkiruokakastikkeessa.
Usein kysytyt kysymykset
Aito kamomilla (Matricaria chamomilla) on yksivuotinen kasvi, jolla on klassinen, makeahko teeyrtin maku, ja sitä käytetään enimmäkseen teehen ja ruoanlaittoon. Roomalainen kamomilla (Chamaemelum nobile) on monivuotinen, sen aromi on kitkerämpi ja voimakkaampi, ja sitä käytetään useammin aromaterapiassa ja kosmetiikassa.
Aito kamomilla on yksivuotinen eikä yleensä selviä ankarasta talvesta ulkona. Se kylvää kuitenkin itsensä helposti ja ilmestyy usein uudelleen. Ruukkukasvit voi talvehtia pakkaselta suojattuna 5–10 °C:ssa niukalla kastelulla.
Kevyt puolivarjo käy, mutta kukinta ja aromi jäävät heikommiksi. Runsaimman kukinnan saamiseksi tarvitaan täysi aurinko ja vähintään 6 tuntia valoa päivässä.
Tee ja kulinaariset määrät ovat yleensä hyvin siedettyjä. Henkilöt, joilla on allergia asterikasveille kuten pujolle, krysanteemille ja päivänkakkaralle, saattavat olla herkempiä, ja raskaana olevien, imettävien ja lääkitystä käyttävien tulisi keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ennen säännöllistä käyttöä.
Kasvata kasvia täydessä auringossa ja laihassa, hyvin vettä läpäisevässä maassa. Korjaa kukat juuri ennen täyttä aukeamista ja kuivaa ne varovasti. Lisää kamomillankukat myöhään teehen tai infuusioon, jotta haihtuvat aromiaineet säilyvät.
Faktaa kamomillasta
| Kenttä | Arvo |
|---|---|
| Suomalainen nimi | Kamomilla |
| Latinankielinen nimi | Matricaria chamomilla (syn. M. recutita) |
| Heimo | Asterikasvit (Asteraceae) |
| Kasvityyppi | Yksivuotinen yrtti |
| Korkeus | 10–40 cm |
| Talvenkestävyys | Ei pakkasenkestävä; kylvää usein itsensä leudolla säällä |
| Valo | Täysi aurinko tai kevyt puolivarjo |
| Maaperä | Kevyt tai hiekkainen, hyvin vettä läpäisevä ja neutraali |
| Kylvö/istutus | Maaliskuu–toukokuu (esikasvatus) tai huhtikuu–kesäkuu (suorakylvö) |
| Kukinta | Kesäkuu–lokakuu |
| Sato | Kesäkuu–lokakuu; poimi kukat juuri ennen täyttä aukeamista |
| Maku | Makea, omenainen, hunaja- ja kukkavivahteinen |
| Kulinaarinen käyttö | Tee, infuusiot, siirappi, voi, etikka, jälkiruokakoristelu |
| Säilytys | Kuivatut kukat ilmatiiviissä purkissa; voidaan pakastaa tai uuttaa öljyyn |
