Raparperi on minulle se lopullinen merkki siitä, että kevät on vihdoin tulossa. Kun ensimmäiset punaiset ja vihreät varret ilmestyvät keittiöpuutarhaan tai torille, tiedän, että on aika tuoreille hilloille, makeille piirakoille ja sille aivan erityisen hapokkaalle maulle, jonka vain Rheum rhabarbarum voi tarjota. Vaikka käsittelemmekin raparperia keittiössä hedelmänä, se on itse asiassa vihannes, joka kuuluu tatarkasvien heimoon.
Mainos: Sivulla näytetään mainoksia ja se sisältää mainoslinkkejä (affiliate-linkkejä). Katso mainostajamme täältä.
Raparperilla on aivan ainutlaatuinen paikka suomalaisessa keittiössä. Sen tunnusomainen tasapaino hapon ja makeuden välillä tekee siitä täydellisen niin klassiseen raparperikompottiin kuin modernimpiinkin ruokiin. Kasvia on uskomattoman helppo viljellä, ja se voi seistä samalla paikalla puutarhassa jopa 25 vuotta minimaalisella hoidolla. Anna minun viedä sinut matkalle raparperin kiehtovaan maailmaan, sen alkuperästä muinaisessa Kiinassa aina omaan keittiöpuutarhaasi asti.
Arvioitu lukuaika: 11 minuuttia
Historia ja alkuperä
Raparperilla on pitkä ja jännittävä historia, joka ulottuu yli 5000 vuoden taakse. Alun perin kasvi on peräisin Keski-Aasiasta ja Kiinasta, missä sitä viljeltiin ensisijaisesti sen lääkinnällisten ominaisuuksien vuoksi, ei niinkään ravinnoksi.
Lääkkeestä ruoanlaittoon
Muinaisessa Kiinassa raparperin juurta käytettiin voimakkaana ulostuslääkkeenä ja vatsavaivojen hoitoon. Itse nimi raparperi juontuu latinan sanoista “rha barbarum”, joissa “rha” viittaa Volga-jokeen, jonka rannoilla kasvia viljeltiin, ja “barbarum” tarkoittaa vierasta tai ulkomaalaista. Kreikan kielessä kasville oli kaksi sanaa: Rheon persian sanasta rewend, ja rha joen mukaan.
Raparperi saapuu Eurooppaan
Raparperi tuotiin Tanskaan 1600-luvulla kahta reittiä pitkin: osin Siperian kautta ja osin Silkkiteitä pitkin. Mutta vasta 1800-luvulla kasvi löysi todella tiensä tanskalaiseen keittiöön syötävänä raaka-aineena. Sitä ennen lähinnä juurta käytettiin lääkinnällisiin tarkoituksiin. Nykyään tunnetun viljellyn raparperin uskotaan olevan risteytys villin raparperin (Rheum rhaponticum) ja kiinalaisen raparperin (Rheum rhabarbarum) välillä.
Maku ja aromi
Raparperin tunnusomainen maku on tulosta kasvin eri happojen hienovaraisesta yhteispelistä. Omenahapon ja oksaalihapon välinen tasapaino ratkaisee lopullisen makuelämyksen.
Happojen merkitys
Raparperi sisältää sekä omenahappoa että oksaalihappoa, ja optimaalinen omenahappopitoisuus on 18 ja 22 prosentin välillä parhaan maun saavuttamiseksi. Liian vähäinen omenahappo suhteessa oksaalihappoon antaa terävän, epämiellyttävän maun. Eri lajikkeet vaihtelevat merkittävästi happopitoisuudeltaan, mikä tekee joistakin lajikkeista paremmin soveltuvia tiettyihin tarkoituksiin kuin toiset.
Väri ja maku
Raparperin varsien kaunis punainen väri johtuu antosyaaneista, jotka ovat antioksidanttisia polyfenoleja. Mielenkiintoista kyllä, nämä väripigmentit eivät vaikuta itse makuun. Syvänpunaiset lajikkeet ovat usein suositumpia, mutta vihreätkin lajikkeet voivat olla yhtä maukkaita. Maku on yleisesti hapokas ja hieman makea, ja rakenne on raakana napakka mutta mehukas, kypsennettynä pehmeä ja lähes sulava.
Kulinaarinen käyttö
Raparperi on uskomattoman monikäyttöinen keittiössä, vaikka se useimmiten yhdistetään makeisiin ruokiin. Sen tunnusomainen hapokkuus tekee siitä täydellisen vastaparin makeudelle ja rasvaisuudelle monissa eri yhteyksissä.
Suomalaisessa keittiössä
Suomessa raparperi liitetään vahvasti kevääseen ja alkukesään. Klassikot, kuten raparperikompotti kermalla tai vaniljajäätelöllä, ovat korkealla suomalaisten suosikkilistalla. Raparperikiisseli, raparperikakku ja raparperipiirakka ovat muita perinteisiä herkkuja, joita nautitaan lämpiminä kuukausina. Hillo ja mehu, jotka valmistetaan raparperista, ovat myös suosittuja tapoja pidentää sesonkia ja tallentaa kesän maku myöhempää varten.
- Raparperikompotti kermavaahdolla tai vaniljajäätelöllä
- Raparperikiisseli tarjoiltuna kylmänä tai haaleana
- Raparperipiirakka rapealla murotaikinapohjalla
- Raparperihillo ja -marmeladi
- Kotitekoinen raparperimehu ja -siirappi
Kansainvälisesti
Englannissa rhubarb crumble on klassikko, jossa raparperi yhdistetään rapeaan murutaikinaan jauhoista, voista ja sokerista. Amerikassa strawberry-rhubarb pie on vakiintunut perinne, jossa mansikan ja raparperin makeus ja happamuus täydentävät toisiaan täydellisesti. Modernissa pohjoismaisessa keittiössä raparperia käytetään myös salaateissa, kalaruoissa ja innovatiivisissa jälkiruoissa. Raparperietikasta ja raparperipickelsistä on tullut suosittuja lisäyksiä moderniin ruokakomeroon.
Valmistusmenetelmät
Raparperia voidaan valmistaa monella tavalla. Keitetty raparperikompotti on klassinen menetelmä, jossa varret keitetään sokerin kanssa pehmeiksi. Uunissa paistettu raparperi säilyttää enemmän rakennetta ja saa hienoisen karamellisoituneen maun. Raakaa raparperia voidaan käyttää ohuina viipaleina salaateissa tai marinoida sokerissa nopeaksi pickelsiksi. Valmistuksessa kannattaa huomioida, että raparperi hajoaa nopeasti, joten seuraa keittoaikaa tarkasti. Itse suosin raparperin paistamista uunissa tai airfryerissä, sillä se antaa hienoimman rakenteen.
Terveyshyödyt
Raparperi on yllättävän ravinteikas vihannes, jossa on vähän kaloreita ja monia terveyshyötyjä. Vain noin 21 kaloria 100 grammassa tekee siitä hyvän valinnan niille, jotka seuraavat kalorien saantiaan.
Vitamiinit ja kivennäisaineet
Raparperin ravintoaineet sijaitsevat onneksi varsissa, joita me syömme. Jopa kypsennyksen jälkeen suurin osa K-vitamiinista ja kalsiumista säilyy. Punainen väri johtuu beetakaroteenista ja antosyaaneista, jotka molemmat toimivat antioksidantteina elimistössä.
- A-vitamiini: Tärkeä näölle ja immuunijärjestelmälle
- C-vitamiini: Vahvistaa immuunijärjestelmää ja kollageenintuotantoa
- K-vitamiini: Välttämätön veren hyytymiselle ja luuston terveydelle
- Kalsium: Tärkeä vahvoille luille ja hampaille
- Kalium: Säätelee nestetasapainoa ja verenpainetta
- Mangaani: Tukee luustoa ja aineenvaihduntaa
- Magnesium: Tärkeä lihastoiminnalle ja hermostolle
Ruoansulatus ja kuidut
Raparperi sisältää hyvän määrän ravintokuitua, joka on hyödyllistä ruoansulatukselle. Perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä kuivattua raparperin juurta on käytetty laksatiivina, joka stimuloi sapen tuotantoa ja suoliston peristaltiikkaa. Vaikka syömme pääasiassa varret emmekä juurta, kuidut edistävät silti tervettä suoliston toimintaa.
Tärkeää tietoa oksaalihaposta
Raparperi sisältää oksaalihappoa, joka suurina määrinä voi sitoutua kalsiumiin ja mahdollisesti vaikuttaa tämän mineraalin imeytymiseen. Henkilöiden, joilla on taipumusta munuaiskiviin tai luukatoon, tulisi siksi kiinnittää huomiota kulutukseensa. On kuitenkin tärkeää korostaa, että raparperin normaali nauttiminen osana monipuolista ruokavaliota harvoin aiheuttaa ongelmia useimmille ihmisille. Lehdet sisältävät huomattavasti suurempia pitoisuuksia oksaalihappoa ja ovat myrkyllisiä, joten niitä ei koskaan tule syödä.
Viljely
Raparperi on yksi kiitollisimmista kasveista keittiöpuutarhassa. Se vaatii minimaalista hoitoa ja voi tuottaa satoa monien vuosien ajan, kun se on kerran juurtunut. Oikeissa olosuhteissa raparperikasvi voi seistä samalla paikalla jopa 25 vuotta.
Kasvuolosuhteet
Raparperi viihtyy parhaiten täydessä auringossa tai kevyessä varjossa ja suosii syvää, ravinteikasta ja hyvin vettä läpäisevää maaperää. Kasvilla on voimakas juuristo, joten maa kannattaa kaivaa vähintään 30-40 cm syvyyteen ennen istutusta. Lisää runsaasti kompostia tai hyvin maatunutta karjanlantaa parhaiden kasvuolosuhteiden luomiseksi. Raparperi kestää kylmiä talvia hyvin, mikä tekee siitä ihanteellisen suomalaisiin puutarhoihin.
Näin viljelet raparperia
Kokonaisaika: 12-18 kuukautta ensimmäiseen sadonkorjuuseen
- Valmistele maaperä
Kaiva maa perusteellisesti läpi vähintään 30-40 cm syvyyteen. Poista monivuotiset rikkakasvit, kuten vuohenputki ja juolavehnä. Sekoita maahan runsaasti kompostia tai hyvin maatunutta karjanlantaa.
- Istuta raparperikasvi
Aseta kasvi kuoppaan niin, että kasvupiste (mukula) on juuri maanpinnan tasolla. Älä istuta liian syvään, sillä se voi johtaa mätänemiseen. Pidä vähintään 90 cm etäisyys kasvien välillä.
- Kastele ja lannoita
Kastele säännöllisesti kuivina jaksoina, mutta vältä maan liiallista kastumista. Anna kompostia tai karjanlantaa varhain keväällä ja uudelleen kesäkuun ensimmäisen sadonkorjuun jälkeen.
- Korjaa sato varovasti
Odota korjuuta istutusta seuraavaan toiseen vuoteen asti. Vedä varret irti kevyellä kiertävällä liikkeellä. Korjaa kerralla vain kolmasosa varsista kasvin voiman säilyttämiseksi.
Suositut lajikkeet
Raparperilajikkeita on monia erilaisin ominaisuuksin. Elmsfeuer tunnetaan raikkaasta mausta ja keskikorkeasta oksaalihappopitoisuudesta, ja se sopii hyvin marmeladiin ja mehuun. Spangsbjergillä on makeampi maku ja se antaa tasaisen sadon. Barbro on ruotsalaista alkuperää oleva lajike, jolla on voimakas kasvu ja mieto hapokkuus, ihanteellinen kompottiin ja leivontaan. Vinrabarber on myöhäinen lajike, jossa on hyvä tasapaino omenahapon ja oksaalihapon välillä.
Säilytys
Oikea säilytys on ratkaisevan tärkeää raparperin tuoreuden ja maun säilyttämiseksi. Onneksi on useita hyviä tapoja pitää raparperi tuoreena tai säästää se myöhempää käyttöä varten.
Jääkaapissa
Tuoreet raparperinvarret säilyvät parhaiten jääkaapissa. Kääri ne löyhästi kostean talouspaperin sisään ja laita muovipussiin, jota ei suljeta kokonaan. Näin ne pysyvät tuoreina jopa kaksi viikkoa. Vältä varsien pesua ennen säilytystä, sillä kosteus nopeuttaa pilaantumista.
Pakastaminen
Raparperi pakastuu erinomaisesti ja on yksi parhaista vihanneksista pakastettavaksi. Tämä mahdollistaa raparperin maun nauttimisen ympäri vuoden, vaikka sesonki olisi ohi.
- Pese ja kuivaa varret huolellisesti
- Leikkaa ne sopiviin, noin 2-3 cm paloihin
- Pakasta ne ensin yhtenä kerroksena leivinpellillä
- Siirrä pakastepusseihin, kun ne ovat jäätyneet
- Merkitse pussit päivämäärällä
- Säilyy pakastimessa jopa 12 kuukautta
Säilöntä
Pakastamisen lisäksi raparperia voidaan säilöä myös hillona, kompottina tai siirappina. Nämä menetelmät pidentävät säilyvyyttä huomattavasti ja antavat mahdollisuuden nauttia raparperin tunnusomaisesta mausta ympäri vuoden. Raparperimehua voidaan myös valmistaa ja säilyttää pulloissa.
Kokeile tätä reseptiä
Raparperin raikas hapokkuus ja monimutkainen maku tekevät siitä mahtavan aineksen leivonnaisiin. Luonnollinen happo tasapainottaa täydellisesti kakkujen ja pullien makeutta ja luo tavallista rikkaamman makuelämyksen. Raparperin ja valkosuklaan yhdistelmä on erityisen onnistunut, sillä suklaan kermaisuus lieventää happoa, kun taas raparperi estää sitä muuttumasta liian makeaksi. Kokeile reseptiämme Laskiaispulla raparperilla ja valkosuklaalla airfryerissä – Suosikkini luksusversio, joka näyttää, kuinka raparperi voi nostaa klassisen tanskalaisen leivonnaisen uusiin korkeuksiin.
Varusteet ja tuotteet
Haluatko tutkia raparperin monia mahdollisuuksia klassisten jälkiruokien lisäksi? Raparperietikka on mahtava tuote, joka vangitsee raparperin tunnusomaisen hapokkuuden monikäyttöisessä muodossa, jota voidaan käyttää kastikkeisiin, marinadeihin ja maustajana monissa ruoissa. Mieto hapokkuus sopii täydellisesti salaatteihin, kalaruokiin ja kevyisiin kesäruokiin. Kokeile Raparperietikka 100ml -tuotettamme, joka on valmistettu laadukkaasta raparperista ja tuo elegantin, kevyen hapokkaan sävyn ruokiisi.
Usein kysytyt kysymykset
Ei, raparperin lehdet ovat myrkyllisiä eikä niitä saa koskaan syödä. Ne sisältävät korkeita pitoisuuksia oksaalihappoa, joka voi olla haitallista elimistölle. Vain varret ovat syötäviä.
Raparperi on sesonkia noin huhtikuun puolivälistä elokuuhun asti. Paras laatu löytyy tyypillisesti touko- ja kesäkuussa, jolloin varret ovat kypsimpiä ja mehukkaimpia.
Yleensä raparperia ei tarvitse kuoria. Ohuet varret voidaan käyttää sellaisenaan huolellisen pesun jälkeen. Paksummat, kuituisemmat varret voivat hyötyä siitä, että säikeet poistetaan vetämällä ne irti päästä.
Raparperi hajoaa nopeasti keitettäessä. Rakenteen säilyttämiseksi voit paistaa raparperin uunissa tai airfryerissä sen sijaan, tai lisätä sokerin ja antaa sen vetäytyä ennen kuumentamista.
Kyllä, raparperissa on vähän kaloreita ja se sisältää vitamiineja kuten A, C ja K sekä kivennäisaineita kuten kalsiumia ja kaliumia. Se sisältää myös kuitua ja antioksidantteja. Munuaiskivipotilaiden tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota sen oksaalihappopitoisuuteen.
Faktaa raparperista
| Kenttä | Arvo |
|---|---|
| Suomenkielinen nimi | Raparperi |
| Latinankielinen nimi | Rheum rhabarbarum |
| Heimo | Polygonaceae (tatarkasvit) |
| Kasvityyppi | Monivuotinen yrtti |
| Alkuperä | Keski-Aasia ja Kiina |
| Korkeus | 70-120 cm (jopa 200 cm) |
| Sesonki Suomessa | Huhtikuun puolivälistä – elokuuhun |
| Kaloreita / 100g | N. 21 kcal |
| Tärkeät ravintoaineet | K-vitamiini, C-vitamiini, kalsium, kalium, kuitu |
| Maku | Hapokas ja hieman makea |
| Kulinaarinen käyttö | Kompotti, piirakat, kakut, hillo, mehu |
| Valo-olosuhteet | Täysi aurinko tai kevyt varjo |
| Maaperätyyppi | Syvä, ravinteikas, hyvin vettä läpäisevä |
| Säilytys | Jääkaappi 2 viikkoa, pakastin 12 kuukautta |
| HUOM | Lehdet ovat myrkyllisiä – syö vain varret |
