Vesikrassi (Nasturtium officinale) on usein unohdettu, mutta erinomainen yrtti, jota on käytetty vuosisatoja sen terävän, pippurisen maun ja korkean vitamiini- ja kivennäisainepitoisuuden vuoksi. Toisin kuin useimmat muut keittiöyrtit, vesikrassi on vesikasvi, joka kasvaa luonnossa juoksevassa vedessä purojen ja lähteiden varsilla — siitä myös nimi.
Mainos: Sivulla näytetään mainoksia ja se sisältää mainoslinkkejä (affiliate-linkkejä). Katso mainostajamme täältä.
Raikas, sinapinmakuinen terävyys tekee vesikrassista oivan makua antavan lisän salaatteihin, voileipiin, keittoihin ja koristeluun. Tässä artikkelissa tarkastelemme lähemmin yrtin historiaa, makua, kulinaarisia käyttötapoja ja kasvatusta — sekä sitä, miten saat parhaiten hyödynnettyä sen tunnusomaisen puraisun.
Forventet læsetid: 6 minuuttia
Historia ja alkuperä
Vesikrassi on peräisin Euroopasta ja Länsi-Aasiasta, missä se on kasvanut villinä vesistöjen ja lähteiden varsilla jo antiikin ajoista lähtien. Kasvi tunnettiin ja sitä arvostettiin jo antiikin Kreikassa ja Roomassa, missä sen uskottiin vahvistavan kehon vastustuskykyä. Perimätiedon mukaan kreikkalainen Hippokrates viljeli vesikrassia sairaalansa läheisyydessä sen terveyttä edistävien ominaisuuksien vuoksi.
Luostaripuutarhoista nykyaikaiseen keittiöön
Keskiajalla vesikrassi oli tärkeä yrtti luostaripuutarhoissa, ja sitä käytettiin monien vaivojen hoitoon. 1800-luvulla sitä viljeltiin kaupallisesti suurissa vesipenkeissä, erityisesti Englannissa, missä siitä tuli suosittu ja edullinen vihannes. Nykyään vesikrassi tunnetaan terävästä, pippurisesta mausta ja korkeasta ravintopitoisuudesta, ja sitä käytetään sekä salaateissa että koristeena nykyaikaisissa ruoissa.
Maku ja tuoksu
Vesikrassilla on selkeä, sinapinmakuinen terävyys, joka muistuttaa retiisiä ja rucolaa, mutta jolla on oma raikas, vihreä puraisunsa. Pippurinen maku johtuu glukosinolaateista — samoista rikkipitoisista yhdisteistä, jotka antavat sinapille, retiisille ja muille ristikukkaiskasveille niiden tunnusomaisen terävyyden.
Terävyys on voimakkainta tuoreissa, raaoissa lehdissä ja vähenee kuumennettaessa. Siksi vesikrassi pääsee parhaiten oikeuksiinsa raakana salaateissa ja voileivissä tai lisättynä valmistuksen loppuvaiheessa. Keitossa käytettynä se antaa sekä raikkaan, pippurisen maun että kauniin vihreän värin.
Kulinaarinen käyttö
Vesikrassi on monikäyttöinen yrtti, jonka raikas terävyys voi kohottaa yksinkertaisiakin ruokia. Sitä käytetään useimmiten raakana, mutta se toimii hyvin myös kevyesti kypsennettynä.
Suomalaisessa keittiössä
Suomalaisessa keittiössä vesikrassia käytetään useimmiten raikkaana, pippurisena lisänä salaatteihin ja koristeena voileivillä, erityisesti kalan ja kananmunan kanssa. Terävä maku toimii hyvänä vastapainona rasvaisille, kermaisille täytteille kuten savulohelle, kananmunasalaatille ja maksapasteijalle. Sekoitettuna vihreään salaattiin tomaatin ja kurkun kanssa se tuo sekä purevuutta että raikkautta.
Kansainvälisesti
Englantilaisessa keittiössä vesikrassi on klassikko, sekä voileivissä että perinteisessä watercress-keitossa — kermaisessa, vihreässä keitossa. Ranskalaisessa keittiössä sitä käytetään potage cressonnièressä, peruna- ja vesikrassikeitossa. Kaikkialla yrttiä arvostetaan sen kyvystä tuoda terävä, raikas vastapaino mietoihin ja kermaisiin raaka-aineisiin.
Näin käytät vesikrassia
- Raakana vihreissä salaateissa yhdessä tomaatin, kurkun ja kevyen vinaigretten kanssa
- Raikkaana, pippurisena toppausaineena voileivän päällä
- Kermaisissa keitoissa kuten watercress-keitto tai potage cressonnière
- Sekoitettuna oliiviöljyyn vihreäksi yrttiöljyksi
- Kalan, erityisesti lohen ja taimenen, sekä avokadon ja tuorejuuston kanssa
Sekoita tuoretta vesikrassia oliiviöljyn kanssa maukkaaksi, vihreäksi öljyksi, jota voi tiputella salaattien, keittojen tai grillattujen vihannesten päälle.
Vinkkejä ja niksejä kirjoittajalta: Morten Jensen
Terveyshyödyt
Vesikrassia pidetään yhtenä ravinnetiheimmistä vihanneksista, joita voi syödä, ja siinä on runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita suhteessa sen alhaiseen kaloripitoisuuteen. Seuraava on yleistä ravitsemustietoa, ei terveysneuvontaa.
Vitamiinit ja kivennäisaineet
Yrtti on erinomainen K-vitamiinin lähde, joka on tärkeä luuston terveydelle ja veren hyytymiskyvylle. Se sisältää myös merkittäviä määriä C-vitamiinia ja A-vitamiinia sekä kivennäisaineita kuten kalsiumia, magnesiumia ja kaliumia.
- K-vitamiini luustolle ja normaalille veren hyytymiselle
- C-vitamiini immuunijärjestelmän normaalille toiminnalle
- A-vitamiini (beetakaroteenina) näölle ja iholle
- Antioksidantit luteiini ja zeaksantiini
Antioksidantit ja ruoansulatus
Vesikrassi sisältää antioksidantteja, jotka auttavat suojaamaan soluja vapailta radikaaleilta. Yrtissä on lisäksi ravintokuitua, joka tukee normaalia ruoansulatusta, ja sitä on perinteisesti käytetty sen lievästi nesteenpoistoa edistävien ominaisuuksien vuoksi.
Kasvatus
Vesikrassi on vesikasvi, ja se eroaa useimmista muista keittiöyrteistä siinä, että se vaatii runsaasti ja jatkuvasti vettä. Luonnossa se kasvaa juoksevassa vedessä, mutta puutarhassa sitä voi hyvin kasvattaa, kunhan maaperä pysyy jatkuvasti kosteana.
Näin kasvatat vesikrassia
Kokonaisaika: Koko kasvukauden ajan
- Sijainti
Valitse kostea paikka puolivarjosta täyteen aurinkoon. Vesikrassi viihtyy lampien ja purojen vedenrajassa, mutta sitä voi kasvattaa myös ruukuissa, jotka seisovat vedellä täytetyssä aluslautasessa.
- Kylvö tai pistokkaat
Kylvä siemeniä kosteaan, hieman happamaan tai neutraaliin maahan varhain keväällä, tai aseta tuoreiden versojen pistokkaita suoraan veteen, jossa ne muodostavat nopeasti juuria.
- Kastelu
Pidä maa jatkuvasti kosteana — vesikrassi ei saa koskaan kuivua. Jos kasvatat ruukussa, aseta se veteen, jota vaihdat säännöllisesti pitääksesi sen raikkaana.
- Hoito ja sato
Anna vain niukasti orgaanista lannoitetta; liika typpi voi heikentää makua. Leikkaa lehtiä ja versoja jatkuvasti, mieluiten ennen kukintaa, jolloin maku on parhaimmillaan ja mietoimmillaan.
Tärkeä varoitus: luonnonvaraista vesikrassia ei tulisi poimia ja syödä raakana luonnon vesistöistä, sillä se voi kantaa loisia saastuneesta vedestä tai eläimistä. Kasvata siksi omaa vesikrassiasi puhtaassa vedessä, tai osta sitä kaupasta, jos haluat nauttia sitä raakana.
Säilytys
Vesikrassi on hyvin herkkä ja sitä tulisi käyttää nopeasti korjuun tai oston jälkeen. Tuoreena se säilyy parhaiten jääkaapissa varret lasillisessa vettä, löysästi pussilla peitettynä, jopa viikon ajan.
Pakastaminen
- Raaka vesikrassi sopii huonosti pakastamiseen, sillä lehdet muuttuvat veltoiksi
- Hienonna yrtti ja pakasta se jääpaloina hieman öljyä tai vettä lisäten käytettäväksi keitoissa ja kastikkeissa
- Sekoitettu yrttiöljy voidaan pakastaa annoksina ja käyttää suoraan pakastimesta
Kokeile tätä reseptiä
Vesikrassin pippurinen terävyys on täydellinen vastapaino rasvaiselle, mehukkaalle lohelle. Tarjoile kourallinen tuoreita lehtiä reseptimme Meksikolainen lohi airfryerissä — mehukas ja maustettu 20 minuutissa kanssa, jossa yrtin raikkaus leikkaa läpi kalan täyteläisyyden.
Laitteet ja tuotteet
Vesikrassi ja savulohi ovat klassinen yhdistelmä voileivän päällä, jossa yrtin purevuus tasapainottaa kalan rasvaisuutta ja savuisuutta. Kokeile kourallista tuoreita lehtiä Kylmäsavustetun Lohen päällä yksinkertaista mutta tyylikästä voileipää varten.
Usein kysytyt kysymykset
Vesikrassilla on selkeä, sinapinmakuinen ja pippurinen terävyys, joka muistuttaa retiisiä ja rucolaa, mutta jolla on oma raikas, vihreä puraisunsa. Terävyys johtuu rikkipitoisista glukosinolaateista ja on voimakkainta raa’issa lehdissä.
Kyllä. Vesikrassi on aito vesikasvi, joka kasvaa luonnossa juoksevassa vedessä purojen ja lähteiden varsilla. Puutarhassa se vaatii jatkuvasti kosteaa maaperää ja sitä voi kasvattaa vedenrajassa tai ruukussa, joka seisoo vedessä.
Luonnonvaraista vesikrassia luonnon vesistöistä ei tulisi syödä raakana, sillä se voi kantaa loisia saastuneesta vedestä tai eläimistä. Kasvata omaa vesikrassiasi puhtaassa vedessä, tai osta sitä kaupasta, jos haluat nauttia sitä raakana.
Vesikrassi on herkkä ja sitä tulisi käyttää nopeasti. Tuoreena se säilyy parhaiten jääkaapissa varret lasillisessa vettä, löysästi pussilla peitettynä, jopa viikon ajan.
Vesikrassia käytetään raakana salaateissa ja voileivillä, koristeena, kermaisissa keitoissa kuten watercress-keitossa, ja sekoitettuna vihreäksi yrttiöljyksi. Se sopii erityisen hyvin kalan, kuten lohen ja taimenen, sekä munan ja kermaisten täytteiden kanssa.
Tietoa vesikrassista
| Kenttä | Arvo |
|---|---|
| Suomenkielinen nimi | Vesikrassi |
| Latinankielinen nimi | Nasturtium officinale |
| Heimo | Ristikukkaiskasvit (Brassicaceae) |
| Kasvityyppi | Monivuotinen vesi- ja suokasvi |
| Alkuperä | Eurooppa ja Länsi-Aasia |
| Valo | Puolivarjo täyteen aurinkoon |
| Maaperä | Jatkuvasti kostea, hieman hapan tai neutraali; juokseva vesi ihanteellinen |
| Kylvö/istutus | Siemenet varhain keväällä; pistokkaat juurtuvat helposti vedessä |
| Sato | Lehtiä ja versoja jatkuvasti, ennen kukintaa mietoimman maun saamiseksi |
| Maku | Terävä, sinapinmakuinen ja pippurinen; raikkain raakana |
| Tärkeät ravintoaineet | K-, C- ja A-vitamiini sekä kalsium, magnesium ja kalium |
| Kulinaarinen käyttö | Salaatit, voileivät, keitot, yrttiöljy, kala |
| Säilytys | Parhaiten tuoreena; varret vedessä kylmässä; sopii huonosti pakastettavaksi raakana |
